Reissailua ja lankoja

Viime viikonloppuna (työ)reissut johdattivat taas eri puolille Suomea. Lauantaina minulla oli päivällä hiukan luppoaikaa, joten kävelin pitkin Joensuun katuja nauttien mahtavasta säästä. Eksyin tutustumaan Taitokortteliin. Se oli ihastuttava kortteli täynnä pieniä käsityöläisten putiikkeja, ravintoloita ja tunnelmaa. Kiertelin putiikeissa ja juttelin mukavien putiikkien pitäjien kanssa.

Jotenkin minulla on kyky haistaa lankakaupat pitkän matkan päästä. Kuten myös tällä kertaa. Löysin siis tieni Taito Shopin lankakauppaan. Ihastelin ja hypistelin lankoja. Kaupassa oli ihana tunnelma: paljon luonnon valoa, kauniisti värien mukaan asetellut langat ja todella mukava myyjä. Viihdyinkin siellä pitkän tovin rupattelemassa.

Kaupassa oli mukava valikoma lankoja. Sukkalangoista oli edustettuina mm. Alize, Lykke ja Kirjopirkka. Hypisteltävää siis riitti, koska näitä ei pääse aina näkemään joka kaupassa. Tarjolla oli myös kattava valikoima paperinaruja, kuteita ja erilaisia tarvikkeita. Kaupan sivuhuoneissa oli kangaspuita, joita ilmeisesti saa vuokrata. Kaupassa järjestetään myös erilaisia käsityökursseja. Tutustumisen arvoinen paikka, suosittelen!

Kuva julkaistu Taito Shopin luvalla.

Lankakaupassa oli kaikkea ihanaa, kuten tuota juuri edellisessä postauksessa mainostamaani Lykke-lankaa. Tottahan sitä samaa turkoosia lankaa piti ostaa pari kerää varastoon. Samalla matkaan tarttui myös Roosa-nauha sukkalankaa. Siitä suunnittelin neuloa jossain vaiheessa junasukkia pienille tulokkaille.

Ostokseni olivat siis hyvin maltilliset. Olen aika ylpeä itsestäni, että siinä houkutusten pesässä hillitsin itseni ja ostin vain nämä kolme kerää matkaevääksi.


Sunnuntaina kävin tutustumassa Laukaan Tupaswillassa perinnepäiviin. Tapahtumassa oli tarjolla monenlaista hupia, kuten: tukkilaisuutta, panssarivaunujen kiihdytyskisoja, mieslaulajien tarjoilemia sota-ajan lauluja, pinaattilettuja, maanpuolustustaitoja, pontikankeittoa ja tietenkin lankojen kasvivärjäystä. Otin lankapisteeltä pari kuvaa maistiaisiksi:

Näitä kuvia katsellessa sormet syyhyää päästä tekemään jotain uutta.

Turkoosia Lykkeä

Neuloin taannoin sukkia Lykke-langasta. Lanka loppu harmillisesti kesken juuri ennen sukan kärkeä, ja jouduin tilaamaan lankaa lisää Kauhavan Kangasaitalta. Samaan pakettiin piti tietenkin tilata kasa muitakin lankoja, kuinkas muutenkaan. Koska olin kovin tykästynyt Lykke-langan pehmeyteen, tilasin sitä samantien useamman kerän.

Kirjavasta turkoosista langasta syntyi miesten lyhytvartiset sukat. Sukat on aloitettu kärjestä, tiimalasikantapää ja vartta niin pitkään kuin lankaa riitti.

Lanka: Lykke (Kauhavan kangasaitta)
Puikot: 3,5 mm
Ohje: perussukka kärjestä aloittaen
Langan menekki: 2x 50g kerä


Minulla oli sukissa 56s. jolloin lanka muodosti hauskoja lähes käärmemäisiä kuvioita. Neulominen oli kuvioiden vuoksi tosi mukavaa. Vaikka sukka oli vain sileätä neuletta, niin neulominen oli hyvin mielekästä, koska kuvioiden kasvua oli tosi hauska seurata. Tätä lankaa pitää hankkia lisää.

Vihdoinkin valmis

Lopussa kiitos seisoo. Tai jotain. Aloitin jo keväällä nämä sukat, mutta silloin kävi näin:

Tässä vielä linkki postaukseen: klik

Olin siis neulomassa sukkia Kauhavan kangasaitan Lykke -langasta. Sukissa oli värit peilikuvina, joten langan menekki molemmissa väreissä oli sama. Toinen väri riitti sukkapariin, mutta kirkas punainen loppui harmillisesti juuri ennen kärkikavennuksia.

Sain viimein jossain välissä aikaiseksi tilata lankaa lisää (ja samalla myös laatikollisen muita lankoja, heh). Sukat lojui vielä keskeneräisenä jonkin aikaa. Sain ne jossain vaiheessa neulottua valmiiksi, mutta lankojen päättelykin jäi seisomaan keskeneräisenä. Nyt ne on kuitenkin vihdoin ja viimein valmiit. Harvoin voi simppelin perussukkaparin valmistuminen ottaa näin koville.

Lanka: Lykke (Kauhavan kangasaitta)
Puikot: 3,5 mm
Ohje: omasta päästä
Langan menekki: 2x 50g kerä + hiukan lisää kolmannesta kerästä


Lykke oli ihanan pehmeä lanka neuloa. Langassa on 85 % villaa ja 15 % polyamidia. Saa nähdä miten sukat kestää käytössä kulutusta. Ostin kyllä lankaa jo lisää tuleviinkin projekteihin. Aion neuloa langasta ainakin lapaset.

Hieno saalis yhdelle päivälle

Pääsin tutustumaan sattumalta uuteen lankakauppaan, kun vierailin tänään ensimmäistä kertaa Kretliinissä, Laukaassa. Kauppa yllätti positiivisesti!

Kauppa ei ole pelkkä lankakauppa, vaan siellä on myös kattavasti muita käsityötarvikkeita. Valikoimissa oli mukavasti erilaisia lankoja: Dropsia, Austermania, Regiaa, Katiaa, paperinaruja, virkkauslankoja, kuteita... Valikoimissa oli reilusti erilaisia tarvikkeita, nauhoja ja nappeja. Kaupassa on myös kankaita ja ompelutarvikkeita myynnissä. Palvelu oli ystävälistä ja avuliasta. Autolla pääsee ihan oven eteen, joten isommatkin kantamukset saa helposti mukaan.

Suosittelen lämpimästi käymään tutustumassa tähän ihanuuksien ihmemaahan. Verkkokauppaa ei yrityksellä käsittääkseni vielä (valitettavasti) ole, mutta facebookissa voi käydä tutustumassa: Kretliini.

Saaliiksi tarttui tämmöinen kasa:

Saaliiksi lähti siis Mollan 18-säikeinen kalalanka sekä pari muuta virkkauslankaa, pari virkkuukoukkua, kauan himoitsemani Fluormania Color kelta-vihreä sukkalanka, lankaan sopivat Knit Pron cubics -puikot, kerä Katian Bombayta sekä Knit Pron neuleohjealusta.

Neuleohjealusta on ollut ostoslistalla jo pitkään, mutta ei ole osunut kohdalle missään shoppailureissuilla. Nyt se oli käden ulottuvilla kassalla, joten pakkohan se oli ottaa matkaan. Kansio on siis tukevaa materiaalia ja ohjeen saa siihen kiinni magneeteilla. Pitkällä magneetilla on helppo seurata pitsikaaviota tai vaikka ruutuvirkkausta. Tässä vielä kuva, kuinka se toimii. (Kyseinen ohje ei kyllä ole luettavissa riveittäin, mutta kyllä tästä idean ymmärtää.)

Kotia kohti ajellessa muistin, että illalla oli tullut saapumisilmoitus paketista. Olin sortunut Novitan toimituskuluttomaan tilaukseen ja tilannut vanhoja tuttuja sekä syksyn uutuuksia. Nappasin paketin kotimatkalla mukaan. Sieltä löytyi vielä tämmöinen saalis. Yllärinä paketissa oli ilmainen Novita-lehti.

Näillä varmaan taas hetken pärjää. Neulelaatikossa olisi myös kasa sukkatehtaan tuotoksia valmiina odottamassa lankojen päätelyä. Yritän saada ne pääteltyä, jotta saan ne tänne näytille.

Liebster Award -haaste

Huomasin Itsensä piiskuri -blogissa haasteen pienille bloggaajille. En yleensä ole kovin ahkera vastaanottamaan haasteita, mutta tämä vaikutti ihan mukavalle ajanvietteelle.

LIEBSTER AWARD -haasteen idea on siis seuraava:

Haaste annetaan bloggaajalta bloggaajalle ja tavoitteena olisi löytää uutta luettavaa sekä tuoda pienemmillekin blogeille lisää julkisuutta.

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Minut haastaneen Helzun kysymykset ja minun vastaukset ovat alla:

1) Suosikki hedelmä tai marja, ja mihin se sopii parhaiten ruoanlaitossa?

Käytän paljon kotimaisia marjoja (joita Herra Sammakko on hyvin ahkera keräämään). Suosikkivälipalani on smoothie-tyyppinen juoma, johon laitan piimää ja jäisiä marjoja, hiukan vaniljasokeria ja makeutusainetta. Oma suosikkini syntyy puolukoista ja tyrnimarjoista.

2) Käytätkö lisäravinteita ja jos käytät, mitä ja miksi?

En käytä lisäravinteita. Ainostaan D-vitamiinia tulee otettua purkista. Uskon, että kaikkea muuta saa riittävästi monipuolisesta ruokavaliosta.

3) Paras tapa rentoutua?

Käsityöt, käsityöt ja käsityöt. Joskus on kiva tehdä yksin hiljaisuudessa ja mietiskellä omia ajatuksiaan, joskus taas on ihanaa istua sohvan nurkassa ystävän ja käsitöiden kanssa. Jokin herkkupalakaan ei ole pahitteeksi... 

4) Suosittele, jotain hyvän mielen kirjaa.

Viimeksi luin ensimmäisen osan Himoshoppaaja-sarjasta. Aivotonta viihdettä, mutta sai todella hyvälle tuulelle kaikessa hömppämäisyydessään.

5) Aerobinen- vai lihaskuntotreeni?

Lihaskunto, ehdottomasti. Toki kahvakuulassa saa aikahyvin molempia.

6) Mitkä ovat TOP 3 mausteesi ruoanlaitossa?

Suola, mustapippuri, chili. Niillä voi maustaa melkein kaiken.

7) Tärkein/ suosituin proteiininlähteesi ruokavaliossa?

Pihvi. Meillä ruokalautanen sisältää yleensä salaattia ja pihvin, joka on vuoroin kanaa, nautaa tai possua.

8) Kuntoiletko/ treenaatko lomamatkoilla ollessasi?

En erityisesti treenaa lomalla, mutta liikumme lomilla paljon kävellen. Kävellessä näkee hyvin paikkoja, oli sitten kaupungissa tai luonnossa. 10 - 20 km on normaali päivämatka lomapäivinä.

9) Mikä saa sinut pettymään itseesi?

Selkärangattomuus. Aikataulutan kalenterini täyteen niin arkena kuin vapaallakin. Joskus ei vaan ehdi jokapaikkaan ja asioita jää tekemättä. Se harmittaa. 

10) Lehdet, joita luen vielä painettuina versioina säännöllisesti?

Novita, Kauneimmat käsityöt, muut käsityölehdet, ammattilehdet.

11) Vahvuutesi liikunnassa?

Onko niitä? ;D Varmaan reipas asenne ja täysillä tekeminen, osasi tai ei.


***

Tässäpä tulisi haastettavien blogien listaus:

Amigurumipaja
Pehmeitä paketteja
Virkkasin
Mäkelän torpalla
Megetar
Teppanan neulomuksia
Kuunliljapihan silmukat
KahviKaneli Virkkaa
Silmukkasatuja
Pujoliivi
Elämänlankaa


Kysymykset haastetuille tulee tässä:

1. Rakkain koskaan tekemäsi käsityö?
2. Mitä muuta harrastat kuin käsitöitä?
3. Bravuurinumerosi keittiössä?
4. Lempilankasi?
5. Harrastatko liikuntaa? Suosikki lajisi?
6. Lempiblogisi?
7. Suosittele jotain hyvää kirjaa?
8. Koska aloitat jouluvalmistelut?
9. Suosikkiartistisi?
10. Paljonko on paljon lankaa?
11. Paras neule-/virkkausniksisi?

Aikuisten värityskirja

Kaikki mediat toitottavat aikuisten värityskirjojen terveysvaikutuksista. Nyt on siis hyvä hetki tulla kaapista ja tunnustaa omistavansa sellainen. Minä todella allekirjoitan niiden rentouttavat vaikutukset. Värittäessä sielu lepää ja ajatukset selkiytyvät. Toisaalta ne ovat aivan tolkuttoman addiktoivia! Värittämistä ei vain pysty lopettamaan. On muuten rankkaa hommaa värittää vaikkapa 6h putkeen. Ei siis ehkä ihan niin rentouttavaa niskoille ja hartioille kuin mitä sielulle.

Eilisen tarrakirjaepisodin päälle kaivoimme tietenkin värityskirjat esille ja aloimme värittää.

Näin tämän kirjan kaupassa pari viikkoa sitten ja rakastuin oitis. Kirjassa on erilaisia kukka-aiheita. Niitä on erilaisia mielentiloja varten: toiset kuvista ilmavampia, toiset täydempiä, toiset huutavat kirkkaita värejä, toiset pastelleja. Ja mikä parasta, niitä on pitkäksi aikaa (ainakin minun väritystahdilla).

Noin 5h väritystä takana.

Noin 8h väritystä takana.

Ensimmäinen kuva uhkaa valmistua pikkuhiljaa. Ehkä jo seuraavalla värityskerralla tämä valmistuu. tai sitten ei. Perfektionismi meinaa päästä valloilleen tässä touhussa. Seuraavana ostoslistalla on isompi puuvärisarja. Nykyisellä 12 värin sarjalla on aika työlästä luoda kaikki maailman värit...

Kaveri ei ollut niin innostunut kukkasista, vaan väritti omaa kirjaansa hyvinkin luovalla tavalla:

Kiitos E ihanan rentouttavasta sunnuntai-illasta!

Tarroja, tarroja, tarroja

Onko sinulla ollut lapsena tarpeeksi tarroja? Voitko tunnustaa, että ne ei herätä mitään tunteita? Jos vastasit "kyllä", ei seuraava juttukaan ehkä herätä kovin suuria tunteita. Mutta, jos pieni tarrahamsteri sisälläsi heräsi, kannattaa lukea eteenpäin. Lukeminen omalla vastuulla. Saataa aiheuttaa hallitsemattomia toimia.

Minulla ei ollut lapsena riittävästi tarroja. Niitä sai vain harvoin ja pieninä annoksina. Tarrat oli ehdottomasti kallein aarre, jota voi omistaa. Niitä kerättiin, niitä vaihdettiin kavereiden kanssa ja niitä vain ihailtiin. Joskus sellaisen saattoi (pitkän harkinnan jälkeen) liimata vaikka ystävälle kirjoitettuun kirjeeseen. Mutta voi sitä luopumisen tuskaa! Juuri sen oikean tarran valinta oli suuri prosessi ja saattoi ottaa melkein yhtä kauan kuin koko kirjeen kirjoittaminen.

Ja missä ne tarrat tällä hetkellä on? No tietenkin minun pöytälaatikossa. Ja edelleen luopumisen tuska on niin suuri, että vain tarkan harkinnan perusteella jonkin tarran voi liimata tarkoin harkittuun paikkaan. Ja niitä ei sitten liimata vinoon. Ja niihin ei puututa. Niin kerta.

Mutta palataanpa vähän taaksepäin. Mistä tämä kaikki pohdinta alkoi? No, olin tuossa pari viikkoa sitten tuttavaperheessä kylässä. Siellä kahdella pikkuisella prinsessalla oli iso kasa tarrakirjoja. Tarroja liimailtiin aivan surutta ilman sen suurempaa harkintaa kirjojen sivuille. Tarrat eivät ilmiselvästi olleet suuria aarteita. Niitä oli riittävästi.

Yhden kirjan kannessa luki "yli 1000 prinsessatarraa". Siis mitä?!?! Yli TUHAT prinsessatarraa. Minua alkoi huimata. Tarroissa oli hileitäkin. Henkeä meinasi ahdistaa. Samalla siinä silmieni edessä pikkuiset kädet liimailivat prinsessoja pitkin ja poikin (ja vinoon). Sinipukuiselle prinsessalle laitettiin punaiset kengät (aaaaarghhhh, ei näin!) ja toisin päin. Muutama tarra repesikin tuossa tekemisen tuoksinassa.

Minulle iski aivan pakon omainen tarve saada tarroja, tarroja, tarroja... Melkein jo pihistin muutaman prinsessan, mutta sitten sain hillittyä itseni. Mietin, onko minussa jotain vikaa.

Seuraavalla viikolla aloin tehdä gallupia. Ystävistäni suurin osa oli sitä mieltä, että tarroja ei ole ollut lapsena tarpeeksi. Ja että ne oli kallein aarre, jota piti vaalia. Yllättävän monella muullakin ne on yhä tallessa. Ja yllättävän monelle tuntui tulevan vaikea ajatus, että on olemassa kirjoja, joissa on yli 1000 prinsessatarraa. ;)

Eilen meillä soi ovikello. Ystäväni tuli kylään kaksi samanlaista tarrakirjaa kainalossa:

Kiireesti limpparia mukaan ja takapihan terassille pöydän ääreen. Siinä me sitten kaksi 30+ naista istuimme liimailemassa tarroja sydämien kyllyydestä. Välillä vertailimme teoksia ja laskimme, montako tarraa kumpikin oli jättänyt jemmaan. (Siis tottakai niitä pitää säästää!)

Kirjassa oli ihania tehtäviä:

Tehtävät piti tietenkin tehdä yhtäaikaa ja vertailla sitten aikaansaannoksia.

Voi sitä luovuuden paljoutta, joka näihin saatiinkaan upotettua! "Mä laitan tän keijun mekkoon rusetin." "Mä laitan nämä leivokset tänne hyllylle riviin." Muutama sivu tehtynä tarrakirjoista ja monta sivua tekemättä. Näistä saadaan vielä monta rentoutushetkeä. Suosittelen kokeilemaan!