Ostin joulun alla Ahvenanmaalta aivan ihanan kranssin. Siinä oli kaksi pientä harmaata tonttua ja hopeisia joulupalloja. Kranssi oli minulla ovessa tähän saakka. Nyt kevätauringon kurkistellessa huomasin, että ehkä sen olisi aika väistyä. En kuitenkaan malttanut heittää sitä pois, sillä kranssi oli edelleen täydellisessä kunnossa. Nypin kuumaliimalla laitetut koristeet pois, virkkasin pari kukkaa ja laitoin ne tilalle. Jätin rusetin ja pari pinetä palloa paikalleen. Kranssi alkoi hieman varisemaan, joten en panostanut siihen enempää. Jospa pääsiäiseksi keksisi jotain muuta.
Lanka: tuntemattomia virkkauslangan jämä-nöttösiä
Koukku: 2,0mm
Ohje: omasta päästä
Tilasin joku aika sitten kokeeksi Hobbiilta puuvillaisia lankakakkuja. Tämä väri houkutti minua niin paljon, että se oli aivan pakko saada. Lankakerän nähtyäni tiesin heti, että tämä mielessäni pitkään pyörinyt huivi tulee toteuttaa siitä. Siispä koukku käteen ja nauttimaan väriterapiasta talven keskellä.
Lanka on Hobbiin Cotton Kings Twirls. Se ei ole varsinaisesti liukuvärjättyä, vaikka siltä näyttääkin. Langassa on neljä säiettä (ilman kierrettä), jotka yksitellen vaihtavat väriä ensin keltaisesta oranssiin ja sitten punaiseen. Aluksi minua arvelutti virkata lankaa, jossa säikeet ovat irrallaan, mutta kokeiltuani huomasin, että ei se olekaan niin haastavaa kuin olin ajatellut. Minun ainakin tarvitsee katsoa työtä muutenkin virkatessani, joten samalla sitä katsoo, että kaikki säikeet lähtee mukaan.
Malli on simppeli, mutta koukuttava. Koska huivia virkataan poikittain, on yksi kerros verrattain lyhyt ja nopea virkata. Työ tuntuu etenevän todella nopeasti. Vaikka pinta on hyvin yksinkertainen, huivissa riitti mielenkiinto loppuun saakka.
Lanka: Cotton Kings Twirls (100% puuvilla)
Koukku: 3,5mm
Langan kulutus: 188g (vajaa kerä/kakku)
Ohje: Jasmin Räsänen / Duinen
Voisitko itse vastustaa tätä lankakerää?
Selailen usein nukkumaan mennessä neule- ja virkkausohjeita. Se rauhoittaa mukavasti; toiset laskee lampaita, toiset niistä kerittyjä lankakeriä. Tämä ohje osui silmiini useamman kerran ja jäi kummittelemaan mieleen erikoisuutensa ansiosta. Huivin epäsymmetria oli minusta todella upea. Ostettuani tämän langan tiesin heti, mitä siitä tulee. Ostin ohjeen ja aloin virkata.
Rakastan virkkaamista. Siinä sielu lepää, kun katsele koukun nopeaa liikettä ja työn kasvamista kerros kerrokselta. Tämän huivin kanssa rakastin niin paljon, että virkkasin sitä vahingossa vähän liikaakin. Huomasin nimittäin pingottaessa, että huivi ei pingotu oikein - se on aivan liian suuri. Viiden sakaran sijaan olinkin virkannut vahingossa seitsemän. No eipä se haittaa, istuu kuitenkin kauniisti päälle. En huomannut asiaa edes siinä vaiheessa, kun lanka loppui kesken ja jouduin ostamaan tuota yksiväristä mustaa lisää reunukseen. Minusta kuitenkin musta reuna teki huivista kauniin.
Nämä on juurikin niitä blogin nimenkin mukaisia sunnuntain askareita, kiireetöntä nautiskelua.
Mikä sinusta on mukavin vaihe käsityön tekemisessä?
Olen pitkään halunnut virkata huivin poikittain. Sellaisen klassisen miesten huivin. Nyt tämän huiviepisodin myötä ajatelin tehdä Herra Sammakolle toisenkin huivin, vähän kevyemmän lämpimämmille säille. Heran toiveesta huiviin tuli "raikkaat värit".
Virkkasin kiinteillä silmukoilla silmukan etureunaan, jotta pinnasta tuli mukavan ilmava ja raidallinen. Ajatuksena oli, että huivi lämmittää tarvittaessa tai muuten se voi vain roikkua kaulassa lämpimämmällä säällä tai sisätiloissa, kuten kaupassa.
Minulla on tapana jemmata kaikki alle metrin mittaiset jämälangat. Laitan langat materiaalin ja paksuuden mukaan minigrip-pusseihin. Nyt 7 Veljestä paksuisten sukkalankojen pussi natisi liitoksistaan, joten ajattelin tehdä niistä jotain kivaa.
Jaottelin lankoja kasoihin värien perusteella. Pinkin sävyisiä löytyi yllättävän paljon, joten päätin ottaa ne käsittelyyn. Laitoin kaikki lankanöttöset isoon kulhoon. Neuloin harmaalla langalla joustimen ja aloin virkata. Virkkasin pinkeillä jämillä kiinteitä silmukoita. Yhden langan loppuessa poimin vain kulhosta seuraavan, joka minun silmään sopisi siihen kohtaan. Lankojen päät päättelin virkatessa valmiiksi työhän. Tein molempia sukkia yhtä aikaa. Virkkasin niin kauan, kuin lankaa riitti. Poimin silmukat takaisin puikoille ja neuloin sukan valmiiksi.
Näisä tuli minusta niin kivat, että päätin tehdä samalla vauhdilla toiset sinisävyiset. Nöttöset vain kulhoon ja virkkaamaan. Virkkasin näihin kiinteitä silmukoita takareunasta, jotta sain vähän erilaista pintaa. Virkatessa oli ihana muistella kaikkia niitä neuleita vuosien varrelta, joista nämä jämät on syntyneet. Terät syntyi näppärästi telkun äärellä.
Jännä tapa tämä jämälankojen pakonomainen hamstraaminen. Eihän sitä tietenkään tiedä vaikka lanka joskus uhkaisi loppua maailmasta. Minulta se ei kuitenkaan ole loppumassa, sillä kotonani lankaa on vähintään keskikokoisen lankakaupan verran. Mutta koskaan ei voi tietää...
