Ruskeat unisukat

Nämä pienemmät sukat ovat olleet ehkä suurin haasteeni koskaan neulomisen saralla. Ne ei näytä mitenkään erikoiselta, mutta olivat työläimmät koskaan. Lanka oli henkäyksen ohutta ja todella tympeätä neulottavaa. Siksipä nuo pienet sukat oli kesken vuodesta 2015 asti. Ei vaan napannut neuloa niitä. Ja vaikka välillä neuloinkin, ei ne edistyneet yhtään mihinkään. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja neuloin viimein toisenkin sukan valmiiksi.

Pieniin sukkiin ei tietenkään kulunut läheskään koko kerää. Lanka oli kuitenkin väritykseltään niin kaunista, että en halunnut hylätä sitä kokonaan. Lankaahan ei voi vain heittää pois. Siispä kohtaloa uhmaten toisetkin sukat puikoille. Isommissa lanka on kuitenkin neulottu kaksinkertaina.

Lanka: Gründl Hot Socks Spectra
Puikot: KnitPro 2,25 mm
Ohje: perussukka
Koko: lapsi
Langan kulutus: 40g


Typerin valinta ikinä oli valita tälle langalle KnitPron ruskeat puiset puikot. Se jotenkin kruunasi tämän neulekokemuksen. Lankaa ei nähnyt neuloa niillä kuin päivän valossa. Lanka on kierteetöntä ohutta höttöä, joka halkeaa helposti. Sitä piti siis katsoa koko ajan neuloessa. Vaikka sukkaa neuloi tunnin-kaksi, tuntui, että se ei edistynyt ollenkaan. Sitkeästi kuitenkin neuloin ne viimein loppuun, vaikkakin pienissä erissä.

Toisten sukkien kanssa päätin päästää itseni helpommalla: neuloin ruskean langan kaksinkertaisena. Sillä taktiikalla toiset valmistuivatkin ihan kohtuullisessa ajassa ja ilman, että olisi harmittanut.

Lanka: Novita Nalle (valkoinen) + Hot socks (ruskea)
Puikot: Cubics 3,0mm
Ohje: perussukka
Koko: 39-40
Langan kulutus: 98g


Toiset sukat oli jo ihan miellyttävää neuloa. Langan väritys teki niistä hyvin kauniin harmoniset, ainakin minun mielestä. Jossain vaiheessa alkoi jännittämään langan riittäminen toisen sukan kohdalla. Lanka onneksi kuitenkin riitti, jäikin vielä pari metriä.

Äiti Sammakon puutarhan asukkaat toivottavat hyvää kesää kaikille lukijoille!

Umeåssa laiskotelemassa

Olen ollut viime aikoina paljon työmatkoilla ja poissa kotoa. En ole ehtinyt oikein neulomaan enkä harrastamaan muutakaan mukavaa. Meillä oli Herra Sammakon kanssa taannoin hääpäivä, joten sen kunniaksi järjestin itselleni perjantain vapaaksi. Suuntasimme Umeåån, ihan vaan siksi, että ei oltu ennen käyty kyseisessä paikassa.

Umeåssa sijaitsee Västerbottens museum. Siellä kerrotaan seutukunnan historista sekä myös paikallisen käsityön historiasta. Minua tietenkin kiehtoi kovasti tuo museo.

Heti käsityöosaston ovella meitä tervehti tämmöinen virkattu otus. En tiedä mikä se oli, mutta kovin oli hellyyttävä.

Käsityöosastolla oli erilaisia työpisteitä, joissa sai itse kokeilla eri käsityötekniikoita. Loistava idea!

Museossa oli näytillä uskomattoman kauniita virkkaustöitä.

Museo oli kivasti rakennettu. Esillepano sai suorastaan sormet syyhyämään.

Museon kahvilassa oli seinällä pientä kivaa virkattua joka lähtöön.

Museon pihapiiri oli myös hyvin kaunis. Siellä oli mukava kävellä pieni päiväkävely ja ihailla vanhoja rakennuksia.

Olin suunnitellut myös pistäytyväni tutustumassa paikalliseen lankakauppaan. Suunnitelmat muuttuivat, kun kauppa olikin valitettavasti sulkenut ovensa.

Herra Sammakko lähti kiertelemään kauppoihin, etsimään parturia ja touhuamaan omia askareitaan. Menin paikallisen kahvilan terassille, otin ison kupin kahvia ja nautin elämästä.

Terassilla istuessa kuulin jonkun ohikulkevan miehen sanovan, että ei ollut nähnyt vuosikymmeniin kenenkään virkkaavan. Hänen mummonsa oli kuulemma virkannut. Hän oli luullut, että kukaan ei enää harrasta virkkaamista, ei ainakaan nuoret ihmiset. Pitää siis jatkossakin käydä virkkaamassa julkisilla paikoilla, jotta moinen harhaluulo ei pääse leviämään.