Aulikset

Selailin jokin aika sitten Ravelryssa Niina Laitisen sukkamalleja. Siellä oli monia, jotka miellyttivät minun silmääni suuresti. Olin tulostanut muutaman ohjeen jemmaan. Siispä lähtiessämme tapaamaan Äiti Sammakkoa nappasin mukaani kerän lankaa, puikot sekä tulostetun ohjeen Auliksille.

Mallineule oli helppo oppia ulkoa, mutta kuitenkin sellainen, että mielenkiinto säilyi neuloa sukat loppuun parina iltana. (Tämmöiselle parittomien sukkien tehtailijalle on siis saavutus tehdä yksi sukkapari kerralla valmiiksi.)

Aulikset haistelemassa kevätilmaa

Lanka: 7 Veljestä
Puikot: 3,5 mm
Ohje: Aulikset (hiukan muokattuna)


Olin kaivanut lankavarastojen kätköistä kerän vanhempaa 7 Veljestä lankaa petroolin värisenä. Nyt vasta linkittäessäni ohjetta tänne tajusin, että olin neulonut saman värisetkin kuin ohjeessa.

Niina Laitisen ohjeissa on monta kaunista toteuttamisen arvoista mallia. Tämä ei varmasti jää viimeiseksi sukkapariksi hänen ohjeillaan.

I Knit London

Kävimme Herra Sammakon kanssa viime viikolla Lontoossa pyörähtämässä. Siellä kaupungilla kulkiessani tajusin, että vaikka olemme käyneet siellä lukuisia kertoja, niin en ole koskaan nähnyt yhtään lankakauppaa. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö niitä jossain olisi. Siispä Google auki ja etsimään. Kauppoja löytyi useitakin. Valitsin kaupan, joka sijaitsi lähellä Waterloon metroasemaa: I Knit London. Metro alle ja kohti Waterloota.

Kauppa oli pienellä kävelykadulla ja sen iso keltainen nimikyltti hehkui kutsuvana pitkään matkaan. Kyltissä se jo kertoi olevansa neulojien pyhäkkö/turvapaikka (sanctuary). Siispä innoissani astuin sisään kauppaan.

Kauppa ei ollut valtavan suuri, joten siellä oli mukavan kotoisa tunnelma. Kaupassa oli kiva valikoima erilaisia lankoja eri valmistajilta: oli englantilaisia merkkejä, Debbie Blissiä, Schoppel Wollea ja montaa muuta mukavaa. Osasta merkeistä en ollut ennen kuullutkaan. Lisäksi kaupalla oli omavärjäämiään merinovillalankoja myynnissä. Pienehkö valikoima löytyi myös puikkoja ja muita tarvikkeita.

Knit or dye: kaupan omavärjäämät merinolangat hehkuivat uskomattoman houkuttelevissa väreissä.

Kiertelin kaupassa ja rupattelin myyjän kanssa. Hän esitteli mielellään kauppaa ja kertoili eri tuotteista. Kaupassa majaili myös kaksi karvaista kaveria.

Äää, ujostuttaa. Onko pakko ottaa kuvia?

Kaupan takaosassa oli asia, jota olen joskus viikonloppuna kaivannut meilläkin lankakaupassa: baari. Kylmäkaapissa oli valikoima erilaisia siidereitä ja oluita, ja hyllystä löytyi viinejä sekä drinkkiaineksia. Kauppaan saattoi siis tulla istuskelemaan, ottamaan lasillisen ja neulomaan. Mikä voisi olla rentouttavampaa?

Huivi hiukan peittää näkymää.

Kauppa oli mukava elämys muutenkin onnistuneella matkalla. Ja eihän sieltä toki voinut lähteä tyhjin käsin: matkaan tarttui kerä Debbie Blissin Luxus sukkalankaa sekä yksi vyyhti kaupan omavärjäämää merinolankaa.

Ja juna kulkee vaan...

Sukuumme syntyi pari kuukautta sitten uusi tulokas, pikkuinen poika. Äiti Sammakko tilaa sukkatehtaaltani aina uusille tulokkaille perinteisesti junasukat. En silloin heti ehtinyt neulomaan hänelle, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt pienokaiselle lähti paketissa menemään junasukat ja -lapaset.

Lanka: Hjerte Garn / Baby Trunte (100% merinoa)
Puikot: Knit Pro Cubics 2,5 mm
Ohje sukkiin: Junasukat
Lapasten ohje omasta päästä.


Junasukkien tarina on aina yhtä koskettava: 

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. 

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa.

(tarina kopioitu Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilta http://www.taitoep.net/) 

Sukkien alkuperän vuoksi niitä on erityisen mukava neuloa suvun uusille tulokkaille. Unelman pehmeä merinovilla sopii niihin oikein mainiosti. Nämä ei varmasti ole viimeiset junasukat tässä sukkatehtaassa.