Huomasin sattumalta, että Jyväskylän Taidemuseossa on esillä tuftaamalla tehty näyttely. Kiinnostuin siitä, joten suunnistimme Herra Sammakon kanssa museokierrokselle.
Sää oli mitä upein kävellä kaupungilla.
Näyttely avattiin eilen Jyväskyän Taidemuseossa. Se käsittää tuftaustekniikalla tehtyjä teoksia yhdistettynä nykyajan ajankohtaisiin teemoihin.
"Lapsuuteni Turkissa ympäristöni oli täynnä perinteisiä käsitöitä ja pidin erityisesti ryijyistä ja matoista. Myös suomalainen kudontaperinne on mielestäni kiehtovaa. Halusin tuoda nämä paikalliset käsityöt osaksi omaa työskentelyäni, mutta tuoda mukaan myös omat näkökulmani.”
Heti ovella oli vastassa valtava, seinänkokoinen työ. Tämä oli todellinen katseenvangitsija. Nappasin muutaman poiminnan myös muista teoksista.
Näyttely oli kiehtova kaikessa erikoisuudessaan. Käsityötä voi käyttää monenlaiseen ilmaisuun. Moni mieltää käsityön sukkina ja villapaitoina, mutta käsityö on niin paljon muutakin.
Museon WC oli myös tutustumisen arvoinen. Sekin oli nimittäin taideteos: Luonnonhistoriallinen WC ja kirjasto.
Taidemuseosta suuntasimme viereiseen rakennukseen Suomen käsityön museoon. Olemme käyneet siellä useamman kerran, mutta sen vaihtuvat näyttelyt houkuttavat poikkeamaan aina uudestaan. Museokortilla on näppärä käydä vaikka useamman kerran vuodessa.
Ikkunanäyttelynä oli tällä kertaa Kaarnalaiva. Se valmistaa käsinsidottuja, luonnonmukaisia harjoja.
Kuinka niinkin yksinkertainen asia kuin harja voikin olla näin kiehtova! Oli pakko saada kokeilla erilaiset harjat ja niiden harjakset läpi. Oma suosikkini oli unelmanpehmeät kasvoharjat (kuvassa alhaalla kurkistaa) sekä pölyhuiskat (kuvassa oikealla). Miten ne voikaan olla niin pehmeitä. Ostimme Herra Sammakolle vaateharjan takkien huoltoon.
Soitinrakentajat olivat tehneet erilaisia soittimia kierrätysmateriaaleista. Kaikki soittimet ovat toimivia ja taiteilijan mukaan "Soittimet eivät valmistu suunnittelun ja rakentamisen aikana, vaan vasta soittajan esiintyessä". Suurin osa oli kielisoittimia, mutta mukana oli myös lyömäsoittimia, mm. noitarumpua muistuttava soitin.
Tämä vanhasta mersun pölykapselista tehty soitin oli oma suosikkini.
Toisena näyttelynä oli Elina Heleniuksen Kudottuja näkymiä. Helenius tutkii työssään yksinkertaisen ja koristeellisen rajapintaa. Sitä, kuinka luoda jotain kaunista ja koskettavaa mahdollisimman vähäeleisesti. Mielestäni hän onnistuu tässä erinomaisen hyvin: erilaisilla pinnoilla matoissa, ryijyissä ja muissa tekstiileissä on pienellä saatu aikaan erittäin kiehtova lopputulos.
Ensimmäisenä silmiini osui tämä valtava matto. Sen pinta oli suorastaan lumoava. Olisin halunnut koskettaa ja silitellä sitä. Voi kun tämä olisi saanut mukaansa!
Erilaiset pinnat, tekniikat ja kuviot hivelivät silmää ja sielua. Kuinka langasta voikaan saada aikaan jotain näin kaunista! Olin aivan samaa mieltä taiteilijan kommentin kanssa:
Ajattelen samoin neuleita suunnitellessa: Kaikki lähtee langasta. Tämä lause voisi yhtä hyvin olla minun suusta.
Museon esillepano ja valaistus oli todella upea. Ryijyt leikkivät valon ja varjon keskellä. Niiden värit olivat upeita kaikessa vähäeleisyydessään.
Ryijyjen ohella näyttelyssä oli myös muita tekstiilejä. Nämä pikkuruiset kudotut maisemat oli kiehtovia. Kuinka näin pienellä ja vähäeleisellä voi välittää kuitenkin näin paljon fiilistä. Oma mielikuvitus vie mökkirantaan elokuun pimenevään iltaan. Näitä oli kokoelma erilaisia.
Näyttelyt oli kaikki erittäin kiehtovia ja inspiroivia. Jokaisesta on poimittu muutamia minua puhuttelevia teoksia, mutta paljon jäi myös nähtävää ja koettavaa, jos haluat käydä paikan päällä tutustumassa. Suosittelen lämpimästi! Tässä on mukava ajanviete vaikka seuraavaan viikonloppuun.
