sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Anemone-sukat

En yleensä neulo mitään tilauksesta, mutta nyt sain niin kivasti vapaat kädet jättävän tilauksen, että lupasin toteuttaa sen. Tilaus oli: pinkit tai violetit kauniit pitsisukat. Ystäväni halusi antaa ne lahjaksi. Kaivoin kaapista langan ja pengoin hetken neulekirjastoa. Tämä malli oli ollut mielessä jo aiemmin, joten päätin nyt toteuttaa sen. 





Lanka: Novita Nalle
Puikot: KnitPro Cubics 3,0mm
Ohje: Anemone / Niina Laitinen (kirjasta Villasukkien vuosi)
Koko: 39
Langan kulutus: n. 90 g


Malli oli todella mukava neuloa. Pitsi oli riittävän monimutkainen, jotta mielenkiinto säilyi, mutta tarpeeksi yksinkertainen telkun äärelle. Sukat valmistuikin muutamana iltana suosikkisarjan äärellä. 

Nyt vaan sormet ristiin, että lahjan saaja on myös tyytyväinen. 


Käsityöt esillä Jyväkylän museoissa

Huomasin sattumalta, että Jyväskylän Taidemuseossa on esillä tuftaamalla tehty näyttely. Kiinnostuin siitä, joten suunnistimme Herra Sammakon kanssa museokierrokselle. 



Sää oli mitä upein kävellä kaupungilla. 




Näyttely avattiin eilen Jyväskyän Taidemuseossa. Se käsittää tuftaustekniikalla tehtyjä teoksia yhdistettynä nykyajan ajankohtaisiin teemoihin. 

"Lapsuuteni Turkissa ympäristöni oli täynnä perinteisiä käsitöitä ja pidin erityisesti ryijyistä ja matoista. Myös suomalainen kudontaperinne on mielestäni kiehtovaa. Halusin tuoda nämä paikalliset käsityöt osaksi omaa työskentelyäni, mutta tuoda mukaan myös omat näkökulmani.”





Heti ovella oli vastassa valtava, seinänkokoinen työ. Tämä oli todellinen katseenvangitsija. Nappasin muutaman poiminnan myös muista teoksista. 







Näyttely oli kiehtova kaikessa erikoisuudessaan. Käsityötä voi käyttää monenlaiseen ilmaisuun. Moni mieltää käsityön sukkina ja villapaitoina, mutta käsityö on niin paljon muutakin.


Museon WC oli myös tutustumisen arvoinen. Sekin oli nimittäin taideteos: Luonnonhistoriallinen WC ja kirjasto.





Taidemuseosta suuntasimme viereiseen rakennukseen Suomen käsityön museoon. Olemme käyneet siellä useamman kerran, mutta sen vaihtuvat näyttelyt houkuttavat poikkeamaan aina uudestaan. Museokortilla on näppärä käydä vaikka useamman kerran vuodessa. 


Ikkunanäyttelynä oli tällä kertaa Kaarnalaiva. Se valmistaa käsinsidottuja, luonnonmukaisia harjoja. 





Kuinka niinkin yksinkertainen asia kuin harja voikin olla näin kiehtova! Oli pakko saada kokeilla erilaiset harjat ja niiden harjakset läpi. Oma suosikkini oli unelmanpehmeät kasvoharjat (kuvassa alhaalla kurkistaa) sekä pölyhuiskat (kuvassa oikealla). Miten ne voikaan olla niin pehmeitä. Ostimme Herra Sammakolle vaateharjan takkien huoltoon. 




Soitinrakentajat olivat tehneet erilaisia soittimia kierrätysmateriaaleista. Kaikki soittimet ovat toimivia ja taiteilijan mukaan "Soittimet eivät valmistu suunnittelun ja rakentamisen aikana, vaan vasta soittajan esiintyessä". Suurin osa oli kielisoittimia, mutta mukana oli myös lyömäsoittimia, mm. noitarumpua muistuttava soitin. 






Tämä vanhasta mersun pölykapselista tehty soitin oli oma suosikkini. 





Toisena näyttelynä oli Elina Heleniuksen Kudottuja näkymiä. Helenius tutkii työssään yksinkertaisen ja koristeellisen rajapintaa. Sitä, kuinka luoda jotain kaunista ja koskettavaa mahdollisimman vähäeleisesti. Mielestäni hän onnistuu tässä erinomaisen hyvin: erilaisilla pinnoilla matoissa, ryijyissä ja muissa tekstiileissä on pienellä saatu aikaan erittäin kiehtova lopputulos. 





Ensimmäisenä silmiini osui tämä valtava matto. Sen pinta oli suorastaan lumoava. Olisin halunnut koskettaa ja silitellä sitä. Voi kun tämä olisi saanut mukaansa!






Erilaiset pinnat, tekniikat ja kuviot hivelivät silmää ja sielua. Kuinka langasta voikaan saada aikaan jotain näin kaunista! Olin aivan samaa mieltä taiteilijan kommentin kanssa:




Ajattelen samoin neuleita suunnitellessa: Kaikki lähtee langasta. Tämä lause voisi yhtä hyvin olla minun suusta.





Museon esillepano ja valaistus oli todella upea. Ryijyt leikkivät valon ja varjon keskellä. Niiden värit olivat upeita kaikessa vähäeleisyydessään. 






Ryijyjen ohella näyttelyssä oli myös muita tekstiilejä. Nämä pikkuruiset kudotut maisemat oli kiehtovia. Kuinka näin pienellä ja vähäeleisellä voi välittää kuitenkin näin paljon fiilistä. Oma mielikuvitus vie mökkirantaan elokuun pimenevään iltaan. Näitä oli kokoelma erilaisia.




Näyttelyt oli kaikki erittäin kiehtovia ja inspiroivia. Jokaisesta on poimittu muutamia minua puhuttelevia teoksia, mutta paljon jäi myös nähtävää ja koettavaa, jos haluat käydä paikan päällä tutustumassa. Suosittelen lämpimästi! Tässä on mukava ajanviete vaikka seuraavaan viikonloppuun. 

tiistai 14. maaliskuuta 2023

Mutkalla -tuubihuivi

Löysin lankakätköistäni pari kerää paksua, värikästä lankaa. Pyörittälin keriä hetken käsissäni ja mietin, mitä niistä tekisi. Päädyin tekemään niistä muhkean tuubihuivin. Lisäsin mukaan vielä jonkun tuntemattoman mohair-langan hieman tasaamaan väri-ilottelua.. 




Loin silmukat pyöröpuikolle ja yhdistin ne renkaaksi, tarkoituksella kierteelle. Näin tuubiin sai jonkun jujun, eli kierteen eteen. Tämä kevensi minusta hieman muuten aika muhkun tuubin olemusta. Sain upotettua lankakerät tähän hyvin tehokkaasti, jäljelle jäi vain noin metri lankaa. 




Lanka: Sirdar indie + joku tuntematon mohairlanka
Puikot: 10mm 80 cm pyöröpuikko
Ohje: omasta päästä
Langan kulutus: 142g (Indie 2x 50g + mohair 42g)
 

Joskus yksinkertainen voi olla hyvinkin kiva. Tuubin väri sopi minusta hyvin ihanan Rouva T:n takin ja asusteiden kanssa.
 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Sinisiä hetkiä -huivi

Jämälankahuivien tuotannolle ei vaan näy loppua. Taloni pursuaa lankakeriä, mutta silti aina vain pienet  jämälankanöttöset jaksaa insproida minua kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa keräsin laatikosta sinisen sävyisiä ohuita lankoja ja annoin mennä. 




Jaottelin nöttösiä koon ja värin mukaan. Aloitin pienimmistä ja tummista huiviin ylös keskelle ja lisäilin värejä työn edetessä maun mukaan. Jokainen nöttönen sai oman pitsinsä. Pitsimallit on omasta päästä, lehdistä ja kirjoista. Jokainen lanka ikäänkuin kertoi minulle, millaista pitsiä mistäkin syntyisi. 






Lanka: sekalaisia villalankoja
Puikot: Chiagoon 4mm pyöröpuikko
Ohje: omasta päästä, reunus Titanium-huivista
Langan kulutus: 138g


Jämälangat tuntuu olevan minulle loputon ilon ja inspiraation lähde. Minulla on työn alla pari huivia lisää jämälangoista. (Toki tulossa on myös muutama huivi kokonaisista keristä.) Pitsin neulominen ja virkkaaminen on jotenkin todella terapeuttista. Siinä mieli saa levätä, kun antaa puikkojen tai koukun vain kulkea. Kuvion kasvua on ihana seurata. Edellinen osio ei ole edes valmis, kun suunnittelen jo, että millaista pitsiä seuraavasta nöttösestä tulee. Aloittaessa minulla ei ole hajuakaan, mitä on syntymässä, työ ohjaa minua mennessään. Saan myös jotenkin tosi isoa tyydytystä, kun saan jämänöttösen neulottua loppuun, silloin lankaa ei joudu yhtään hukkaan. 


lauantai 4. maaliskuuta 2023

Lankamatkalla Amerikassa, osa 3

Kolmannessa, ja viimeisessä, osassa matkaamme Washingtonin osavaltiossa etelään, historialliseen pikkukaupunkiin nimelta Chehalis. Chehalis on vain puolen tunnin matkan päässä pääkaupunki Olympiasta. Suosituksen saaneena matkasin katsomaan lankakauppaa nimelta Ewe and I. 




Ulkoapäin paikka näytti aika vaatimattomalle. Onneksi navigaattori osasi viedä minut perille. Olin kuullut, että kauppa olisi lankaparatiisi, joten astelin reippaasti sisään. 




Sisällä kaupassa piti vetää hetki henkeä. Se olikin isompi ja runsaampi kuin osasin odottaa ulkoasun perusteella. Hyllyt suorastaan notkuivat toinen toistaan ihanampia lankoja. Hyllyjen päällä oli valmiita neuleita inspiroimassa neulomaan. En tiennyt mihin suuntaan olisin lähtenyt ensimmäisenä. 







Tämä kauppa oli niin täynnä ihanuuksia, että en edes tiennyt mitä katsella. Suosikiksi muodostui kuitenkin ehkä tämä seinämä täynnä upeita vyyhtejä. Onneksi matkustin vain yhden matkalaukun kanssa, muuten olisi pankkikortti alkanut vinkumaan kovalla otteella. 




Kaupan yhteydessä on myös kahvila, josta saa mm. salaateja ja kunnon pekonivoileipiä. Jos mukana sattuu olemaan seuralainen, niin kahvila toimii hyvänä viihdykkeenä ostosten ajan. 

Kaupassa oli eläkeläisrouva vapaaehtoisena avustamassa ja neuvomassa neulojia. Hän istui kaupassa neulomassa ja avusti asiakkaita aina, kun jollain oli jotain kysyttävää. Tässäpä olisi unelmavirka itselle eläkepäiville. Hän kertoi, että joku heidän vakioasiakkaista omasi suomalaisia sukujuuria. Sattumalta nainen tulikin paikalle. Oli mukava istahtaa rupattelemaan hänen kanssaan, aivan ihana persoona! Vietin kaupassa muutaman tunnin - aika vain vierähti hyvässä seurassa.




Puikkoja ja muita tarvikkeita oli tarjolla hyvä valikoima. 




Kehrääjälle ja huovuttajalle oli tarjolla mukava valikoima kuituja työstettäväksi. Kokonaisuutena tässä kaupassa oli todella hyvä ja monipuolinen valikoima. 




Chehalis oli kaunis historiallinen kaupunki, joka oli rakentunut rautatien myötä paikalleen. Pääkatu oli edelleen täynnä vanhoja rakennuksia. Kaupassa vierähti sen verran pitkä tovi, että en ehtinyt enää tutustumaan kaupunkiin sen enempää. Ehkäpä vielä joskus palaan tänne. 





Matkaan mukaan tarttui oranssi lanka muistuttamaan Halloweenista (vietimme sitä tuolla) sekä pari vyyhtiä muistuttamaan majapaikkamme maisemista ja värimaailmasta. Jään kaiholla muistelemaan reissua sekä kaikkia ihania kohtaamisia lankakaupoissa. 


torstai 2. maaliskuuta 2023

Junasukat kevättä odotellessa

Äiti Sammakon naapuriin saapui uusi tulokas jo jokin aika sitten. Lupasin tehdä hänelle junasukat. Ne on minusta aina yhtä suloiset tarinansa vuoksi. Tällä kertaa neuloin ne ihanasta 100% merinosta.




Lanka: Hjerte garn - Baby Trunte (100% extra fine Merino)
Puikot: KnitPro Cubics 2,5mm
Koko: 1-vuotias
Ohje: Junasukka
Langan kulutus: n. 30g


Onko junasukan tarina sinulle tuttu? Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilla kerrotaan alkuperäisistä junasukista näin:

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.

Minusta tämä tarina on niin ihana, että haluan jatkaa perinnettä neulomalla junasukkia pieniä jalkoja lämmittämään.