Virkattu Osse-huivi

Selailen usein nukkumaan mennessä neule- ja virkkausohjeita. Se rauhoittaa mukavasti; toiset laskee lampaita, toiset niistä kerittyjä lankakeriä. Tämä ohje osui silmiini useamman kerran ja jäi kummittelemaan mieleen erikoisuutensa ansiosta. Huivin epäsymmetria oli minusta todella upea. Ostettuani tämän langan tiesin heti, mitä siitä tulee. Ostin ohjeen ja aloin virkata.

Huivin virkkaaminen on oli mukavaa. Huivissa toistui samat kerrokset olematta kuitenkaan tylsää. Huivin kasvamista oli mukava seurata. Se syntyikin yllättävän nopeasti. 

Lanka: Scheepjes Whirl (+Whirlette)
Koukku: 3,5mm
Ohje: Jasmin Räsänen / Osse (maksullinen ohje, englanninkielinen)

Langan kulutus: 228g

Rakastan virkkaamista. Siinä sielu lepää, kun katsele koukun nopeaa liikettä ja työn kasvamista kerros kerrokselta. Tämän huivin kanssa rakastin niin paljon, että virkkasin sitä vahingossa vähän liikaakin.  Huomasin nimittäin pingottaessa, että huivi ei pingotu oikein - se on aivan liian suuri. Viiden sakaran sijaan olinkin virkannut vahingossa seitsemän. No eipä se haittaa, istuu kuitenkin kauniisti päälle. En huomannut asiaa edes siinä vaiheessa, kun lanka loppui kesken ja jouduin ostamaan tuota yksiväristä mustaa lisää reunukseen. Minusta kuitenkin musta reuna teki huivista kauniin.

Huivin pingottaminen on myös yksi lempivaiheitani työn tekemisessä. On ihanaa katsoa, miten pitsi / kuvio aukeaa ja ikäänkuin "herää henkiin". Parhaimmillaan ryppyisestä mörvelöstä kasasta muodostuu upea pitsi. Pingotettua pintaa on ihana katsella eri kulmista. Tasaiset silmukkarivit ovat jotenkin balsamia sielulle. Siinä näkee kättensä jäljen.

Nämä on juurikin niitä blogin nimenkin mukaisia sunnuntain askareita, kiireetöntä nautiskelua. 

Mikä sinusta on mukavin vaihe käsityön tekemisessä?

Nappikauluri

Näin joskun jossain netin syövereissä kuvan ihanasta napeilla kiinnitettävästä kaulurista. Idea sellaisen neulomisesta jäi hautumaan mieleen. Jokin aika sitten silmiini osui juuri sopiva ohje ja varastosta löytyi juuri sopiva lankakin, joten sitten vaan puikot heilumaan. Huivin neuloi yhdessä illassa, joten se oli todella helppo ja nopea tehdä. 

Lanka: Novita Kelo
Puikot: 8mm
Ohje: Ravelrysta Tasha's Cowl
Langan kulutus: 80g

Huivi seisoi minulla muutaman viikon odottamassa pingotusta, lankojen päättelyä ja nappeja. Löysin viimein omista arkistoistani tähän aivan mielestäni täydellisesti sopivat napit. Kevyt pingotus ostamassani pingotusalustassa teki ihmeitä palmikolle ja avasi kuvion näkymään paremmin.

Joskus vaan helppo ja yksinkertainen on kaunista. Näitä voisi kehitellä lisääkin erilaisilla kuvioilla.

Kynttilöitä kahvipöytään

Rakastan kynttilöitä. Poltan niitä ympäri vuoden varmaan vuoden jokaisena päivänä. Eri vuodenaikoihin ja eri tarkoituksiin on erilaisia ja eri värisiä kynttilöitä; niin paljon, että minulla on niille oma kynttiläkaappi. 

Kahvipöytään on kiva laittaa aina jotain kaunista, kuten kauden mukaiset servetit, kukat ja tietenkin ne kynttilät. Näin kirpparilla myynnissä kivoja vanhoja kahvikuppeja, joten siitä se idea sitten lähti. Ostin kasan kuppeja ja erilaisia pieniä laseja. Sulatin säästössä olleet kynttilöiden jämät ja lisäsin uutta massaa sekaan.  

Osan massasta tein sulattamalla vihreiden kynttilöiden jämiä ja uutta massaa sekä värjäämällä sen keltaiseksi. Keltaisella sai ihania kynttilöitä kevään sesonkiin.

Tämä oli kertakaikkisen hauska projekti! Tästä lähtien kynttilöiden jämät menee talteen ja niistä tulee uusia ihanuuksia.

Toinenkin huivi jämälangoista

Kerroin jokin aika sitten, että olin ostanut laatikollisen inspiroivia jämälankoja (klik) ja neulonut niistä kivan huivin. Tuo samainen laatikko on toiminut loputtomana inspiraation lähteenä myös sen jälkeen. Kaivoin laatikosta toisenkin kasan lankoja ja aloin vain neuloa. Tällä kertaa kasasin vähän paksumpia alpakkalankoja ja pehmeitä villalankoja. 

Aloitin alhaalta kärjestä ja aloin lisätä silmukoita molemmissa reunoissa. Lopputulemana syntyi kolmiohuivi, jonka yläreuna hiukan levenee. Mainio hartiahuivina tai kaulassa. 

Lanka: sekalaisia jämälankoja, 100% villaa ja alpakkaa
Puikot: 5 mm pyöröpuikko
Ohje: omasta päästä
Langan kulutus: 198g

Järjestin aluksi langat haluamaani järjestykseen. Neuloin kullakin langalla niin pitkään kuin sitä riitti. Vaaleimman langan kohdalla minusta tuntui, että huivi ei ole vielä riittävän suuri, joten kaivoin laatikosta lisää lankoja jatkoin taas tummemmalla. Annoin vaan mennä ja nautin huivin kasvamisesta.

Kokeilin neuloa huivin yläreunaan jämäkämmän reunan, mutta en pitänyt siitä. Tein reunasta lopulta samanlaisen kuin muutkin reunat. Huivin yläosa rullaa helposti käytössä, mutta kaulahuivina käytettäessä se tuntuu ihanan pehmeälle. Annoin siis reunan rullata ihan luvan kanssa. 

Huivin pingottaminen on yksi suosikkivaiheitani neulomisessa. Aluksi huivi on ruttuinen kasa lankaa; oli se sitten tasaista neuletta tai pitsiä. Pingotus alustaan nuppineuloilla, sumutinpullo ja hetki aikaa kuivua tekee huiville ihmeitä. Se ikäänkuin herää henkiin. Kaikki silmukat asettuu kauniin tasaisesti ja huivi on sitten vasta valmis. 

Muhkea villatakki

En ole koskaan neulonut villapaitaa tai -takkia. Ei mukamas ole ollut aikaa, kiinnostusta ja taitoa ommella siistejä saumoja. Ystäväni, jonka en ole nähnyt ennen neulovan, innostui jokunen aika sitten tekemään islantilaisneuletta. Kateellisena katselin miten nopeasti neule kasvoi ja valmistui. Mietin pitäisikö minunkin kokeilla jotain isompaa työtä. En voinut vastustaa enää kiusausta, kun näin myynnissä tätä ihanan muhkeata lankaa tukkupakkauksissa. 

Kaivelin ohjeita, mutta kyseiselle langalle ei suoraan löytynyt ohjetta. Päätin tehdä jonkun ohjeen pohjalta ja soveltaa matkalla. Tein mallitilkun ja laskeskelin silmukkamääriä sopimaan tälle langalle. Halusin neuleesta tiiviin, sellaisen oikein lämpimän ulkokäyttöön tarkoitetun. 

Neulominen sujui yllättävän nopeasti, villatakki valmistui parissa viikossa. Kaiken pisin aika meni odottaa nappeja verkkokaupasta. Kun napit viimein saapui, sain polleana esitellä elämäni ensimmäistä neulottua villatakkia, ja vieläpä oikein pitkää mallia. 

Olin pitänyt itseäni kokeneena neulojana, joka osaa niksejä joka lähtöön. Tämä neule kuitenkin opetti niksejä tukkpakkauksen lisää. Suurin onnistumisen fiilis tuli liittäessäni neuleen kappaleita toisiinsa. Opettelin Dropsin ohjevideoista ompelemaan kappaleet yhteen niin, että ne ikäänkuin jäljentää neuletta ja saumaa ei näy ollenkaan. Voi sitä onnistumisen riemua! Sivusaumat tein huomaamattomalla saumalla (klik), olkasaumat silmukoita jäljitellen (klik) ja hihat näiden kahden yhdistelmällä. 

Tämä onnistuminen kannustaa neulomaan lisääkin töitä, sillä enää kappaleiden liittäminen toisiinsa ei ole minulle iso mörkö. Kuten edellisessä kuvassa näkyy, saumaa ei juurikaan huomaa neuleesta. 

Lanka: Gründl / King (45% villa, 30% akryyli, 25% alpakka)

Puikot: 6mm pyöröt

Ohje: Pohjana käytetty Novitan ohjetta (Ruska neuletakki), jonka pohjalta muokattu tälle langalle sopivaksi

Koko: noin 54-58

Langan kulutus: n. 1650g

Tämä lanka oli ihanaa neuloa. Paksu, pehmeä ja tasalaatuinen lanka, jolla syntyi valmista nopeasti. Jopa liiankin kanssa. Aloin jossain vaiheessa mittaamaan, että neule näyttää isommalle kuin olin laskenut. Päätin kuitenkin olla purkamatta ja jatkoin touholla loppuun saakka. Hommahan tietenkään ei mennyt ihan kuin Strömsössä, eli neuleesta tuli minulle aivan liian suuri. Se ei kuitenkaan haittaa minua ollenkaan, koska matka oli niin viihdyttävä ja opin niin monta uutta kivaa niksiä. Eiköhän tämäkin neule löydä jostain hyvän kodin. Sen voi lunastaa tarvikkeiden hinnalla.

Maastosukat

Telkkarin äärellä tulee usein neulottua jotain sellaista, jota ei tarvitse ajatella. Erityisesti, jos ohjelma on jollain muulla kielellä kuin suomeksi tai englanniksi. Siksipä puikoilta syntyy välillä ihan perussukkaa. Sitä voi antaa tulla ihan näppituntumalla. Isokokoisille miesten sukille on myös ollut kysyntää, joten tekaisin välillä ihan perusmallia olevat lämmittimet jollekin isokenkäiselle. 

 

Lanka: Novita 7 Veljestä Viidakko
Puikot: 3,5 mm
Ohje: perussukka
Koko: 45
Langan kulutus: 148g

Lankaa meni paria metriä vajaa kerä, sellainen vanha kunnon 150g iso kerä. Se riitti juuri ja juuri. Onneksi ei tullut tehtyä yhtään pidempää vartta, sillä kyseessä oli lankakaapin ainoa kerä tätä väriä. 

Tajunnanvirta -huivi

Tämä neuletyö on on ollut kivointa, mitä olen neulonut aikoihin. Kaikki tässä projektissa on ollut jotenkin todella mukavaa ja tuottanut minulle suunnattomasti iloa. 

Kaikki lähti siitä, että ostin jo jokin aika sitten facen huutokaupasta laatikollisen jämälankoja. Siis minä, jolla on varastossa enemmän lankaa kuin keskikokoisessa lankakaupassa. Mutta harjaantunut silmäni huomasi heti myynti-ilmoituksesta, että nyt on kyseessä niin herkullisia lankoja, että niitä ei voi päästää käsistään. Langat oli toinen toistaan ihanampia: 100% villaa, alpakkaa... Laatikko oli minulla pitkään odottamassa. Pengoin sitä useaan kertaan, hypistelin lankoja, purin niitä lattialle ja järjestelin. Joka kerta laitoin ne takaisin laatikkoon. Nyt kuitenkin valitsin sieltä kasan pieniä nöttösiä. 

Otin käteen puikot ja aloin neuloa. En halunnut tehdä mitään ohjeesta, vaan antaa vain syntyä, mitä on syntyäkseen. Aloitin pikkuisella valkoisella pallolla tekemään ainaoikein -neuletta ja lisäämään silmukoita toisessa reunassa. Neuloin aina niin pitkään, kun lankaa riitti. Vaihtaessani uutta lankaa minulle tuli aina idea erilaisesta pintaneuleesta, kullekin langalle sopivasta. Jossain vaiheessa aloin kaventamaan harvakseltaan suorassa reunassa, jotta sain huiviin lisää epäsymmetrisyyttä. 

Ainut kuvio, johon otin mallia oli tämä Shetlannin pitsit -kirjasta otettu pitsimalli. Oli jännä tekniikka neuloa pitsiä ainaoikein ja tehdä kuviota molemmilla puolilla. Ohjetta täytyi lukea tarkasti, mutta se kannatti. Pinnasta tuli kaunis. Ja mikä parasta, se on saman näköinen molemmilla puolilla, eli ei ole nurjaa ja oikeaa puolta.

Tilasin Hobby Hallista edellisessä kuvassa näkyvän pingotusalustan. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa, jotta pääsisin pingottamaan tämän huivin. Oikeasti se on lasten leikkialusta, mutta se on aivan paras keksintö pingotukseen. Matto koostuu palapelin paloista, joista voi rakentaa juuri sen kokoisen ja mallisen alustan, kuin on tarvis. Ja mikä parasta se oli halpa. Niin halpa, että ostin kaksi. Voi pingottaa isojakin pitsejä. 

Kuvauspäivä oli myös todella kiva. Olin pitkään ihaillut erästä vanhaa navetan ovea, sitä joka näkyy aloituskuvassa. Nyt Herra Sammakko kahlasi sinne hangessa ripustamaan huivia. Ihana Rouva A oli lupautunut kuvausmalliksi. Huivi sopi hänelle aivan täydellisesti! 

Mitähän kaikkea ihanaa tuon lankalaatikon herkuista vielä syntyykään?

Lanka: sekalaisia villalankojen jämiä (merkki tuntematon)
Puikot: 4,0mm / 120 cm pyöröpuikko
Ohje: omasta päästä
Langan kulutus: 122g