Jäämerellä käsityömatkalla, OSA 2 / Lofootit

Kerroin viime viikolla Jäämeren retkestämme (klikkaa tästä ensimmäiseen osaan) Herra Sammakon kanssa. Pohjoisesta matka jatkui Lofoottien upeisiin maisemiin, koska emme olleet kumpikaan koskaan käyneet Lofooteilla. Ajelimme pitkin kyliä vailla päämäärää, ihan vain ihastelemassa paikkoja ja maisemia. Olin saanut vinkin, että yhdessä kylässä olisi lankataivas nimeltä Grete. Oli siis vaivihkaa käännettävä nokka siihen suuntaan.

Grete sijaitsi paikassa nimeltä Leknes, aivan Lofoottien sydämessä. Talo ei ollut ulkoa kovin erikoisen näköinen, mutta heti ovesta astuessa tajusi tulleensa taivaaseen. Kauppa oli reilusti suurempi kuin olisi osannut odottaa.

Tämä ensimmäinen hylly oven tuntumassa oli pyhitetty Lofooteilla tuotetuille langoille.

Valikoimaa oli aivan yllinkyllin. Oli paljon tuttuja lankamerkkejä, kuten Sandnes, mutta mukana oli myös sellaisia merkkejä, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Tässä kaupassa riitti ihmeteltävää ja hypisteltävää! Olisin varmaan muuttanut sinne asumaan, jollei Herra Sammakko olisi ystävällisesti huomauttanut ajan kulumisesta. Henkilökunta oli mukavan ystävällistä ja auttavaista.

Kauppaan voi tutustua: https://www.greteshandarbeid.no/.

Mukaan tarttui myös pieni saalis: pari vyyhtiä norjalaista 100% villaa, yksi vyyhti Lofooteilla kasvatettua ja kehrättyä villaa sekä pari kerää ihanaa vihreätä alpakkalankaa.

***
Lofooteilla on todella paljon lampaita. Maisemat ovat otolliset lampaiden laiduntamiseen, joten niitä on joka mutkassa. Talojen ja pienten kylien ympärillä on aidat, jotta lampaat ei pääse pihoihin ja syö istutuksia. Lampaista varoitetaan myös söpöillä liikennemerkeillä. Ajaessa saakin olla tarkkana, sillä lampaat ei säiky autoja eikä väistä senttiäkään.

***
Andoyan saarelle mennessä ajoimme Risoyhamn -nimisen kylän kautta. Istuimme ihanassa pikkuisessa kahvilassa, kun silmiini osui tien toisella puolella oleva sekatavarakauppa. Kaupan pihassa oli vanha (2006) Sandnesin mainos. Siellä siis myydään lankoja! Tottahan toki kaupassa piti poiketa.

Kauppa oli todellakin vanha hyvä sekatavarakauppa, josta sai jos jonkinmoista työkalua ja tarviketta, taloustavaraa ja tietenkin lankoja. Valikoima oli langoissa aika suppea, mutta riittää kyllä akuuttiin tarpeeseen (jos vaikka lanka olisi päässyt kesken reissun loppumaan). Ostin matkamuistoksi yhden kerän Regian sukkalankaa.

***
Lofooteilla poikkesimme myös Viikinkimuseossa tutustumassa viikinkien aikakauteen. Lofooteilta on löydetty Skandinavian suurin viikinkitalo, tai siis sen perustukset. Perustusten viereen on rakennettu kopio viikinkitalosta museoksi viikingeistä kiinnostuneille.

Talossa oli esillä viikinkien perinteitä, tapoja ja uskomuksia sekä tietenkin käsityöperinnettä ja -taitoja. Tämän talon isäntä oli ollut erityisen varakas, hänellä oli varaa pitää omia käsityöläisiä. Vaurauttaan hän esitteli teettämällä mm. kaikki puiset kalusteet ja tarvikkeet hyvin koristeellisiksi.

Viikingit olivat taitavia kehräämään villaa, värjäämään sitä ja kutomaan kankaiksi. Museossa oli esillä käsityötarvikkeita sekä naiset kehräsivät lankaa käsin. Rukki on keksitty vasta viikinkiajan jälkeen. Myöskään neulomista viikingit eivät vielä osanneet.

Seppä takoo miekkaa.

Puinen koriste tuvan lattiassa.

Viikinkimuseo oli todella mielenkiintoinen vierailukohde. Museossa oppi monen monta uutta asiaa viikinkien aikakaudesta, osaamisesta ja kulttuurista. Museossa on myös mahdollista seilata viikinkilaivalla viereisessä järvessä. Suosittelen tätä vierailukohteeksi, jos liikkuu Lofooteilla.

Kuvat julkaistu kuvissa esiintyvien henkilöiden luvalla.

Jäämerellä käsityömatkalla, OSA 1

Lähdimme pari viikkoa sitten Herra Sammakon kanssa kohti pohjoista ajatuksena käydä katsomassa miltä Jäämeri näyttää. Kalenterissa oli kaksi viikkoa tyhjää tilaa eikä mitään sen kummempaa suunnitelmaa. Matkalla tuli poikettua useammassa lankakaupassa sekä muutenkin tutustuttua alueen käsityöperinteisiin.

VADSO
Ensimmäinen kiinnostava kohde oli Vadso (suom. Vesisaari). Paikka sijaitsee koillisessa osassa Norjaa. Ihana pieni kaupunki, josta löytyi myös aivan mielettömän ihana lankakauppa, Kramstua.

Kauppa oli ihanassa puutalossa, jonka piha oli jo hyvin kutsuva. Paikka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä keskustasta, joten ilman google mapsia sinne ei olisi löytänyt. Kauppa on kuulemma kylläkin muuttamassa syksyllä keskustaan.

Kaupassa vallitsi pieni hallittu kaaos, sillä lankaa ja tavaraa oli paljon. Kaikkea toinen toistaan ihanampaa oli tarjolla. Valikoimissa oli peruslankoja (esim. Sandnes, Viking, Raggi) sekä myös erikoisempia herkkuja, kuten norjalaista 100% villaa. Puikkoja, tarvikkeita ja kaikenmoisia nippeleitä oli hyvät valikoimat.

Kaupan omistaja oli aivan ihastuttava käsityöhullu nainen, joka jutteli mukavia asioinnin ajan. Tuntui, kuin olisi ollut kotona. Kaupassa oli tarjolla myös kahvia shoppaajalle tai sen pitkästynelle seuralaiselle. Tässä paikassa saa kulumaan helposti pitkänkin ajan, jos vaan pörssi kestää. Tänne kannattaa ehdottomasti ajaa vaikka vähän pidemmästäkin matkasta.

Olinko näin kauan kaupassa, että kengätkin ehti sammaloitua?

Saaliiksi tarttui 100% norjalaista villaa, upean värinen Kauni jotain huiviprojektia ajatellen sekä ihanan tuntuista lankaa johonkin sukkaprojektiin.

Vadso ilta-auringossa

Tundralle johtava tie

Poroja ja lampaita oli tällä seudulla paljon. Niiden kanssa kannattaa olla varuillaan liikenteessä.

Maalatut fillarit kukkaistutusten kera oli suosittu koriste tällä seudulla. Niitä näki monessa kirkkaassa värissä.

***

TROMSSA
Toinen vierailukohde jäämeren rannalla oli Tromssa. Tromssassa sijaitsee ilmeisesti useampikin lankoja myyvä kauppa, mutta itse poikkesin pääkadulla sijaitsevassa Snarby Strikkestudiossa. Kauppa myy villapaitoja sekä lankoja. Tämä kauppa ei sinänsä ole mikään suuri elämys, se myy aika tavallista lankavalikoimaa mm. Sandnesin ja Dropsin lankoja. Mutta, jos lankapula yllättää kesken matkan, niin tässä kaupassa on helppo poiketa.

Ostin muutaman kerän Rauma-nimistä villalankaa sekä yhden ihanan värikkään Viking Aurora-kerän. Lisääksi haaviin tarttui kokeeksi muutamat KnitPron metalliset Cubicsit, koska ne oli niin hyvässä tarjouksessa (-50%).


***

NARVIK
Narvikissa en käynyt lankakaupassa, vaan sotamuseossa silmiini osui yksi hyvin liikuttava esine. Museossa oli näytillä norjalaiset perinne-sormikkaat. Niiden tarina kuuluu näin:
Huhtikuussa 1940 brittiläisiä sotilaita huuhtoutui rantaan uponneesta sotalaivasta. Paikalliset riensivät apuun ja koittivat saada sotilaita pelastettua. Eräs sotilas sai käteensä lämmikkeeksi neulotut käsineet. Hän piti niitä koko sodan ajan. Ne oli hänellä kädessä vielä silloinkin, kun Winston Churchill onnitteli sodasta palaavia sotilaita.

Voin uskoa, että nämä ovat olleet kallisarvoinen aarre omistajalleen. Muistutus paikallisten hyväsydämisyydestä.

Narvikin sotamuseo käsittelee Norjan ja erityisesti Narvikin osuutta Toisessa maailmansodassa.


***
Lisää lankakauppoja ja käsityötarinoita luvassa seuraavassa osassa.

Kesälapaset

Neuloin joskus keväällä lapaset intialaisella peukalokiilalla (klik). Ne oli niin hauskat, että piti tarttua puikkoihin ja tehdä toisetkin. Nämä tein miesten koossa ja nuorison suosimissa kirkkaissa väreissä. Lapaset ovat odotelleet tovin lankojen päättelyä, mutta nyt ne viimein valmistui.

Kasvaako näitä puissa?

Lanka: Viking garn  / Raggen (70% villa, 30% nylon)
Puikot: KnitPro Cubics 4,0mm
Ohje: Sovellettu Novitan ohjeesta (klik)
Koko: mies
Langan kulutus: 110g


Tämä lanka oli minusta hauskaa neulottavaa pehmeytensä ja räikeän värityksensä ansiosta. Jos minulta kysyttäisiin, minkä värinen on korona-virus, se olisi juuri tämän värinen. Neuloin näitä keväällä parin etätyöpäivän iltana. Nimesin nämä silloin omassa mielessäni koronakaranteenilapasiksi.