Selailen usein nukkumaan mennessä neule- ja virkkausohjeita. Se rauhoittaa mukavasti; toiset laskee lampaita, toiset niistä kerittyjä lankakeriä. Tämä ohje osui silmiini useamman kerran ja jäi kummittelemaan mieleen erikoisuutensa ansiosta. Huivin epäsymmetria oli minusta todella upea. Ostettuani tämän langan tiesin heti, mitä siitä tulee. Ostin ohjeen ja aloin virkata.
Koukku: 3,5mm
Ohje: Jasmin Räsänen / Osse (maksullinen ohje, englanninkielinen)
Rakastan virkkaamista. Siinä sielu lepää, kun katsele koukun nopeaa liikettä ja työn kasvamista kerros kerrokselta. Tämän huivin kanssa rakastin niin paljon, että virkkasin sitä vahingossa vähän liikaakin. Huomasin nimittäin pingottaessa, että huivi ei pingotu oikein - se on aivan liian suuri. Viiden sakaran sijaan olinkin virkannut vahingossa seitsemän. No eipä se haittaa, istuu kuitenkin kauniisti päälle. En huomannut asiaa edes siinä vaiheessa, kun lanka loppui kesken ja jouduin ostamaan tuota yksiväristä mustaa lisää reunukseen. Minusta kuitenkin musta reuna teki huivista kauniin.
Huivin pingottaminen on myös yksi lempivaiheitani työn tekemisessä. On ihanaa katsoa, miten pitsi / kuvio aukeaa ja ikäänkuin "herää henkiin". Parhaimmillaan ryppyisestä mörvelöstä kasasta muodostuu upea pitsi. Pingotettua pintaa on ihana katsella eri kulmista. Tasaiset silmukkarivit ovat jotenkin balsamia sielulle. Siinä näkee kättensä jäljen.
Nämä on juurikin niitä blogin nimenkin mukaisia sunnuntain askareita, kiireetöntä nautiskelua.
Mikä sinusta on mukavin vaihe käsityön tekemisessä?
