Kynttilöitä kahvipöytään

Rakastan kynttilöitä. Poltan niitä ympäri vuoden varmaan vuoden jokaisena päivänä. Eri vuodenaikoihin ja eri tarkoituksiin on erilaisia ja eri värisiä kynttilöitä; niin paljon, että minulla on niille oma kynttiläkaappi. 

Kahvipöytään on kiva laittaa aina jotain kaunista, kuten kauden mukaiset servetit, kukat ja tietenkin ne kynttilät. Näin kirpparilla myynnissä kivoja vanhoja kahvikuppeja, joten siitä se idea sitten lähti. Ostin kasan kuppeja ja erilaisia pieniä laseja. Sulatin säästössä olleet kynttilöiden jämät ja lisäsin uutta massaa sekaan.  

Osan massasta tein sulattamalla vihreiden kynttilöiden jämiä ja uutta massaa sekä värjäämällä sen keltaiseksi. Keltaisella sai ihania kynttilöitä kevään sesonkiin.

Tämä oli kertakaikkisen hauska projekti! Tästä lähtien kynttilöiden jämät menee talteen ja niistä tulee uusia ihanuuksia.

Toinenkin huivi jämälangoista

Kerroin jokin aika sitten, että olin ostanut laatikollisen inspiroivia jämälankoja (klik) ja neulonut niistä kivan huivin. Tuo samainen laatikko on toiminut loputtomana inspiraation lähteenä myös sen jälkeen. Kaivoin laatikosta toisenkin kasan lankoja ja aloin vain neuloa. Tällä kertaa kasasin vähän paksumpia alpakkalankoja ja pehmeitä villalankoja. 

Aloitin alhaalta kärjestä ja aloin lisätä silmukoita molemmissa reunoissa. Lopputulemana syntyi kolmiohuivi, jonka yläreuna hiukan levenee. Mainio hartiahuivina tai kaulassa. 

Lanka: sekalaisia jämälankoja, 100% villaa ja alpakkaa
Puikot: 5 mm pyöröpuikko
Ohje: omasta päästä
Langan kulutus: 198g

Järjestin aluksi langat haluamaani järjestykseen. Neuloin kullakin langalla niin pitkään kuin sitä riitti. Vaaleimman langan kohdalla minusta tuntui, että huivi ei ole vielä riittävän suuri, joten kaivoin laatikosta lisää lankoja jatkoin taas tummemmalla. Annoin vaan mennä ja nautin huivin kasvamisesta.

Kokeilin neuloa huivin yläreunaan jämäkämmän reunan, mutta en pitänyt siitä. Tein reunasta lopulta samanlaisen kuin muutkin reunat. Huivin yläosa rullaa helposti käytössä, mutta kaulahuivina käytettäessä se tuntuu ihanan pehmeälle. Annoin siis reunan rullata ihan luvan kanssa. 

Huivin pingottaminen on yksi suosikkivaiheitani neulomisessa. Aluksi huivi on ruttuinen kasa lankaa; oli se sitten tasaista neuletta tai pitsiä. Pingotus alustaan nuppineuloilla, sumutinpullo ja hetki aikaa kuivua tekee huiville ihmeitä. Se ikäänkuin herää henkiin. Kaikki silmukat asettuu kauniin tasaisesti ja huivi on sitten vasta valmis. 

Muhkea villatakki

En ole koskaan neulonut villapaitaa tai -takkia. Ei mukamas ole ollut aikaa, kiinnostusta ja taitoa ommella siistejä saumoja. Ystäväni, jonka en ole nähnyt ennen neulovan, innostui jokunen aika sitten tekemään islantilaisneuletta. Kateellisena katselin miten nopeasti neule kasvoi ja valmistui. Mietin pitäisikö minunkin kokeilla jotain isompaa työtä. En voinut vastustaa enää kiusausta, kun näin myynnissä tätä ihanan muhkeata lankaa tukkupakkauksissa. 

Kaivelin ohjeita, mutta kyseiselle langalle ei suoraan löytynyt ohjetta. Päätin tehdä jonkun ohjeen pohjalta ja soveltaa matkalla. Tein mallitilkun ja laskeskelin silmukkamääriä sopimaan tälle langalle. Halusin neuleesta tiiviin, sellaisen oikein lämpimän ulkokäyttöön tarkoitetun. 

Neulominen sujui yllättävän nopeasti, villatakki valmistui parissa viikossa. Kaiken pisin aika meni odottaa nappeja verkkokaupasta. Kun napit viimein saapui, sain polleana esitellä elämäni ensimmäistä neulottua villatakkia, ja vieläpä oikein pitkää mallia. 

Olin pitänyt itseäni kokeneena neulojana, joka osaa niksejä joka lähtöön. Tämä neule kuitenkin opetti niksejä tukkpakkauksen lisää. Suurin onnistumisen fiilis tuli liittäessäni neuleen kappaleita toisiinsa. Opettelin Dropsin ohjevideoista ompelemaan kappaleet yhteen niin, että ne ikäänkuin jäljentää neuletta ja saumaa ei näy ollenkaan. Voi sitä onnistumisen riemua! Sivusaumat tein huomaamattomalla saumalla (klik), olkasaumat silmukoita jäljitellen (klik) ja hihat näiden kahden yhdistelmällä. 

Tämä onnistuminen kannustaa neulomaan lisääkin töitä, sillä enää kappaleiden liittäminen toisiinsa ei ole minulle iso mörkö. Kuten edellisessä kuvassa näkyy, saumaa ei juurikaan huomaa neuleesta. 

Lanka: Gründl / King (45% villa, 30% akryyli, 25% alpakka)

Puikot: 6mm pyöröt

Ohje: Pohjana käytetty Novitan ohjetta (Ruska neuletakki), jonka pohjalta muokattu tälle langalle sopivaksi

Koko: noin 54-58

Langan kulutus: n. 1650g

Tämä lanka oli ihanaa neuloa. Paksu, pehmeä ja tasalaatuinen lanka, jolla syntyi valmista nopeasti. Jopa liiankin kanssa. Aloin jossain vaiheessa mittaamaan, että neule näyttää isommalle kuin olin laskenut. Päätin kuitenkin olla purkamatta ja jatkoin touholla loppuun saakka. Hommahan tietenkään ei mennyt ihan kuin Strömsössä, eli neuleesta tuli minulle aivan liian suuri. Se ei kuitenkaan haittaa minua ollenkaan, koska matka oli niin viihdyttävä ja opin niin monta uutta kivaa niksiä. Eiköhän tämäkin neule löydä jostain hyvän kodin. Sen voi lunastaa tarvikkeiden hinnalla.