Jaottelin nöttösiä koon ja värin mukaan. Aloitin pienimmistä ja tummista huiviin ylös keskelle ja lisäilin värejä työn edetessä maun mukaan. Jokainen nöttönen sai oman pitsinsä. Pitsimallit on omasta päästä, lehdistä ja kirjoista. Jokainen lanka ikäänkuin kertoi minulle, millaista pitsiä mistäkin syntyisi.
Lanka: sekalaisia villalankoja
Puikot: Chiagoon 4mm pyöröpuikko
Ohje: omasta päästä, reunus Titanium-huivista
Langan kulutus: 138g
Jämälangat tuntuu olevan minulle loputon ilon ja inspiraation lähde. Minulla on työn alla pari huivia lisää jämälangoista. (Toki tulossa on myös muutama huivi kokonaisista keristä.) Pitsin neulominen ja virkkaaminen on jotenkin todella terapeuttista. Siinä mieli saa levätä, kun antaa puikkojen tai koukun vain kulkea. Kuvion kasvua on ihana seurata. Edellinen osio ei ole edes valmis, kun suunnittelen jo, että millaista pitsiä seuraavasta nöttösestä tulee. Aloittaessa minulla ei ole hajuakaan, mitä on syntymässä, työ ohjaa minua mennessään. Saan myös jotenkin tosi isoa tyydytystä, kun saan jämänöttösen neulottua loppuun, silloin lankaa ei joudu yhtään hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti