Muhkea villatakki

En ole koskaan neulonut villapaitaa tai -takkia. Ei mukamas ole ollut aikaa, kiinnostusta ja taitoa ommella siistejä saumoja. Ystäväni, jonka en ole nähnyt ennen neulovan, innostui jokunen aika sitten tekemään islantilaisneuletta. Kateellisena katselin miten nopeasti neule kasvoi ja valmistui. Mietin pitäisikö minunkin kokeilla jotain isompaa työtä. En voinut vastustaa enää kiusausta, kun näin myynnissä tätä ihanan muhkeata lankaa tukkupakkauksissa. 

Kaivelin ohjeita, mutta kyseiselle langalle ei suoraan löytynyt ohjetta. Päätin tehdä jonkun ohjeen pohjalta ja soveltaa matkalla. Tein mallitilkun ja laskeskelin silmukkamääriä sopimaan tälle langalle. Halusin neuleesta tiiviin, sellaisen oikein lämpimän ulkokäyttöön tarkoitetun. 

Neulominen sujui yllättävän nopeasti, villatakki valmistui parissa viikossa. Kaiken pisin aika meni odottaa nappeja verkkokaupasta. Kun napit viimein saapui, sain polleana esitellä elämäni ensimmäistä neulottua villatakkia, ja vieläpä oikein pitkää mallia. 

Olin pitänyt itseäni kokeneena neulojana, joka osaa niksejä joka lähtöön. Tämä neule kuitenkin opetti niksejä tukkpakkauksen lisää. Suurin onnistumisen fiilis tuli liittäessäni neuleen kappaleita toisiinsa. Opettelin Dropsin ohjevideoista ompelemaan kappaleet yhteen niin, että ne ikäänkuin jäljentää neuletta ja saumaa ei näy ollenkaan. Voi sitä onnistumisen riemua! Sivusaumat tein huomaamattomalla saumalla (klik), olkasaumat silmukoita jäljitellen (klik) ja hihat näiden kahden yhdistelmällä. 

Tämä onnistuminen kannustaa neulomaan lisääkin töitä, sillä enää kappaleiden liittäminen toisiinsa ei ole minulle iso mörkö. Kuten edellisessä kuvassa näkyy, saumaa ei juurikaan huomaa neuleesta. 

Lanka: Gründl / King (45% villa, 30% akryyli, 25% alpakka)

Puikot: 6mm pyöröt

Ohje: Pohjana käytetty Novitan ohjetta (Ruska neuletakki), jonka pohjalta muokattu tälle langalle sopivaksi

Koko: noin 54-58

Langan kulutus: n. 1650g

Tämä lanka oli ihanaa neuloa. Paksu, pehmeä ja tasalaatuinen lanka, jolla syntyi valmista nopeasti. Jopa liiankin kanssa. Aloin jossain vaiheessa mittaamaan, että neule näyttää isommalle kuin olin laskenut. Päätin kuitenkin olla purkamatta ja jatkoin touholla loppuun saakka. Hommahan tietenkään ei mennyt ihan kuin Strömsössä, eli neuleesta tuli minulle aivan liian suuri. Se ei kuitenkaan haittaa minua ollenkaan, koska matka oli niin viihdyttävä ja opin niin monta uutta kivaa niksiä. Eiköhän tämäkin neule löydä jostain hyvän kodin. Sen voi lunastaa tarvikkeiden hinnalla.