Tajunnanvirta -huivi

Tämä neuletyö on on ollut kivointa, mitä olen neulonut aikoihin. Kaikki tässä projektissa on ollut jotenkin todella mukavaa ja tuottanut minulle suunnattomasti iloa. 

Kaikki lähti siitä, että ostin jo jokin aika sitten facen huutokaupasta laatikollisen jämälankoja. Siis minä, jolla on varastossa enemmän lankaa kuin keskikokoisessa lankakaupassa. Mutta harjaantunut silmäni huomasi heti myynti-ilmoituksesta, että nyt on kyseessä niin herkullisia lankoja, että niitä ei voi päästää käsistään. Langat oli toinen toistaan ihanampia: 100% villaa, alpakkaa... Laatikko oli minulla pitkään odottamassa. Pengoin sitä useaan kertaan, hypistelin lankoja, purin niitä lattialle ja järjestelin. Joka kerta laitoin ne takaisin laatikkoon. Nyt kuitenkin valitsin sieltä kasan pieniä nöttösiä. 

Otin käteen puikot ja aloin neuloa. En halunnut tehdä mitään ohjeesta, vaan antaa vain syntyä, mitä on syntyäkseen. Aloitin pikkuisella valkoisella pallolla tekemään ainaoikein -neuletta ja lisäämään silmukoita toisessa reunassa. Neuloin aina niin pitkään, kun lankaa riitti. Vaihtaessani uutta lankaa minulle tuli aina idea erilaisesta pintaneuleesta, kullekin langalle sopivasta. Jossain vaiheessa aloin kaventamaan harvakseltaan suorassa reunassa, jotta sain huiviin lisää epäsymmetrisyyttä. 

Ainut kuvio, johon otin mallia oli tämä Shetlannin pitsit -kirjasta otettu pitsimalli. Oli jännä tekniikka neuloa pitsiä ainaoikein ja tehdä kuviota molemmilla puolilla. Ohjetta täytyi lukea tarkasti, mutta se kannatti. Pinnasta tuli kaunis. Ja mikä parasta, se on saman näköinen molemmilla puolilla, eli ei ole nurjaa ja oikeaa puolta.

Tilasin Hobby Hallista edellisessä kuvassa näkyvän pingotusalustan. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa, jotta pääsisin pingottamaan tämän huivin. Oikeasti se on lasten leikkialusta, mutta se on aivan paras keksintö pingotukseen. Matto koostuu palapelin paloista, joista voi rakentaa juuri sen kokoisen ja mallisen alustan, kuin on tarvis. Ja mikä parasta se oli halpa. Niin halpa, että ostin kaksi. Voi pingottaa isojakin pitsejä. 

Kuvauspäivä oli myös todella kiva. Olin pitkään ihaillut erästä vanhaa navetan ovea, sitä joka näkyy aloituskuvassa. Nyt Herra Sammakko kahlasi sinne hangessa ripustamaan huivia. Ihana Rouva A oli lupautunut kuvausmalliksi. Huivi sopi hänelle aivan täydellisesti! 

Mitähän kaikkea ihanaa tuon lankalaatikon herkuista vielä syntyykään?

Lanka: sekalaisia villalankojen jämiä (merkki tuntematon)
Puikot: 4,0mm / 120 cm pyöröpuikko
Ohje: omasta päästä
Langan kulutus: 122g