Jäämerellä käsityömatkalla, OSA 2 / Lofootit

Kerroin viime viikolla Jäämeren retkestämme (klikkaa tästä ensimmäiseen osaan) Herra Sammakon kanssa. Pohjoisesta matka jatkui Lofoottien upeisiin maisemiin, koska emme olleet kumpikaan koskaan käyneet Lofooteilla. Ajelimme pitkin kyliä vailla päämäärää, ihan vain ihastelemassa paikkoja ja maisemia. Olin saanut vinkin, että yhdessä kylässä olisi lankataivas nimeltä Grete. Oli siis vaivihkaa käännettävä nokka siihen suuntaan.

Grete sijaitsi paikassa nimeltä Leknes, aivan Lofoottien sydämessä. Talo ei ollut ulkoa kovin erikoisen näköinen, mutta heti ovesta astuessa tajusi tulleensa taivaaseen. Kauppa oli reilusti suurempi kuin olisi osannut odottaa.

Tämä ensimmäinen hylly oven tuntumassa oli pyhitetty Lofooteilla tuotetuille langoille.

Valikoimaa oli aivan yllinkyllin. Oli paljon tuttuja lankamerkkejä, kuten Sandnes, mutta mukana oli myös sellaisia merkkejä, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Tässä kaupassa riitti ihmeteltävää ja hypisteltävää! Olisin varmaan muuttanut sinne asumaan, jollei Herra Sammakko olisi ystävällisesti huomauttanut ajan kulumisesta. Henkilökunta oli mukavan ystävällistä ja auttavaista.

Kauppaan voi tutustua: https://www.greteshandarbeid.no/.

Mukaan tarttui myös pieni saalis: pari vyyhtiä norjalaista 100% villaa, yksi vyyhti Lofooteilla kasvatettua ja kehrättyä villaa sekä pari kerää ihanaa vihreätä alpakkalankaa.

***
Lofooteilla on todella paljon lampaita. Maisemat ovat otolliset lampaiden laiduntamiseen, joten niitä on joka mutkassa. Talojen ja pienten kylien ympärillä on aidat, jotta lampaat ei pääse pihoihin ja syö istutuksia. Lampaista varoitetaan myös söpöillä liikennemerkeillä. Ajaessa saakin olla tarkkana, sillä lampaat ei säiky autoja eikä väistä senttiäkään.

***
Andoyan saarelle mennessä ajoimme Risoyhamn -nimisen kylän kautta. Istuimme ihanassa pikkuisessa kahvilassa, kun silmiini osui tien toisella puolella oleva sekatavarakauppa. Kaupan pihassa oli vanha (2006) Sandnesin mainos. Siellä siis myydään lankoja! Tottahan toki kaupassa piti poiketa.

Kauppa oli todellakin vanha hyvä sekatavarakauppa, josta sai jos jonkinmoista työkalua ja tarviketta, taloustavaraa ja tietenkin lankoja. Valikoima oli langoissa aika suppea, mutta riittää kyllä akuuttiin tarpeeseen (jos vaikka lanka olisi päässyt kesken reissun loppumaan). Ostin matkamuistoksi yhden kerän Regian sukkalankaa.

***
Lofooteilla poikkesimme myös Viikinkimuseossa tutustumassa viikinkien aikakauteen. Lofooteilta on löydetty Skandinavian suurin viikinkitalo, tai siis sen perustukset. Perustusten viereen on rakennettu kopio viikinkitalosta museoksi viikingeistä kiinnostuneille.

Talossa oli esillä viikinkien perinteitä, tapoja ja uskomuksia sekä tietenkin käsityöperinnettä ja -taitoja. Tämän talon isäntä oli ollut erityisen varakas, hänellä oli varaa pitää omia käsityöläisiä. Vaurauttaan hän esitteli teettämällä mm. kaikki puiset kalusteet ja tarvikkeet hyvin koristeellisiksi.

Viikingit olivat taitavia kehräämään villaa, värjäämään sitä ja kutomaan kankaiksi. Museossa oli esillä käsityötarvikkeita sekä naiset kehräsivät lankaa käsin. Rukki on keksitty vasta viikinkiajan jälkeen. Myöskään neulomista viikingit eivät vielä osanneet.

Seppä takoo miekkaa.

Puinen koriste tuvan lattiassa.

Viikinkimuseo oli todella mielenkiintoinen vierailukohde. Museossa oppi monen monta uutta asiaa viikinkien aikakaudesta, osaamisesta ja kulttuurista. Museossa on myös mahdollista seilata viikinkilaivalla viereisessä järvessä. Suosittelen tätä vierailukohteeksi, jos liikkuu Lofooteilla.

Kuvat julkaistu kuvissa esiintyvien henkilöiden luvalla.