Umeåssa sijaitsee Västerbottens museum. Siellä kerrotaan seutukunnan historista sekä myös paikallisen käsityön historiasta. Minua tietenkin kiehtoi kovasti tuo museo.
Heti käsityöosaston ovella meitä tervehti tämmöinen virkattu otus. En tiedä mikä se oli, mutta kovin oli hellyyttävä.
Käsityöosastolla oli erilaisia työpisteitä, joissa sai itse kokeilla eri käsityötekniikoita. Loistava idea!
Museossa oli näytillä uskomattoman kauniita virkkaustöitä.
Museo oli kivasti rakennettu. Esillepano sai suorastaan sormet syyhyämään.
Museon kahvilassa oli seinällä pientä kivaa virkattua joka lähtöön.
Museon pihapiiri oli myös hyvin kaunis. Siellä oli mukava kävellä pieni päiväkävely ja ihailla vanhoja rakennuksia.
Olin suunnitellut myös pistäytyväni tutustumassa paikalliseen lankakauppaan. Suunnitelmat muuttuivat, kun kauppa olikin valitettavasti sulkenut ovensa.
Herra Sammakko lähti kiertelemään kauppoihin, etsimään parturia ja touhuamaan omia askareitaan. Menin paikallisen kahvilan terassille, otin ison kupin kahvia ja nautin elämästä.
Terassilla istuessa kuulin jonkun ohikulkevan miehen sanovan, että ei ollut nähnyt vuosikymmeniin kenenkään virkkaavan. Hänen mummonsa oli kuulemma virkannut. Hän oli luullut, että kukaan ei enää harrasta virkkaamista, ei ainakaan nuoret ihmiset. Pitää siis jatkossakin käydä virkkaamassa julkisilla paikoilla, jotta moinen harhaluulo ei pääse leviämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti