Uusi vuosi ja uudet kujeet. Pitkä blogihiljaisuus on nyt viimein ohi. Joulumyyjäisiin valmistautuessa uutta valmistui mukavaa tahtia koko syksyn ajan. Sitten sairastuin kamalaan tautiin nimeltä TSS. Se on siis Toisen Sukan Syndrooma. Olen hiljakseen neulonut sukkia ja muuta mukavaa. Oikein mikään ei sytyttänyt kovin täydellä teholla. Siispä aloitin neulomaan jotain muuta. Ja taas jotain muuta. Ja taas jotain muuta. Aloin ihmettelemään, kun en saa mitään valmista aikaan. Kasasin keskeneräisten töiden laatikon päälimmäiset sukat. Yhdellä silmäyksellä löytyi 9 kpl parittomia sukkia:
Nämä siis odottavat paria itselleen. Hetken kaiveltuani neulelaatikoita ja kässäpusseja löytyi vielä muutama pariton sukka, puolen kymmentä keskeneräistä sukkaa, pariton lapanen, kolme aloitettua huivia, pipo, kaksi keskeneräistä vauvan peittoa, keskeneräisiä vauvan vaatteita, ja vaikka mitä muuta keskeneräistä. Miten tässä näin on päässyt käymään?
Onneksi minulla on tapana pitää tarkkaa kirjanpitoa neulomuksista mustassa kirjassani (klik). Pystyn siis tekemään kaikille parittomille parit ilman massiivista silmukoiden laskemista ja pään raapimista. Nyt vaan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja sen sijaan, että aloittaisi aina jotain uutta, tekisi välillä jotain keskeneräistä valmiiksi.
Taidan tehdä sellaisen löyhän uuden vuoden lupauksen, että pyrin tekemään kaksi keskeneräistä työtä valmiiksi jokaista uutta aloitettua kohti. Katsotaan miten hyvin tämä päätös sitten pitää... ;)
Kuulostaapa tosiaan pahalta syndroomalta! Ensi askel on myöntää se itselleen ;) jospa sukat saisivat kaverin! Hyvää uutta vuotta! :)
VastaaPoista