Hankin joku aika sitten olohuoneeseen uuden lipaston. Sen isoissa alalaatikoissa säilytetään keskeneräisiä töitä. Yksi laatikko on sukille, yksi laatikko on muille neuletöille ja yksi virkkaustöille. Ylälaatikot on pyhitetty kaikille neuletarvikkeille ja nippeleille. Lipasto on pyhättöni, jonne Herra Sammakolla ei ole asiaa.
Teen käsitöitä aina fiilispohjalta, joten fiiliksen muuttuessa keskeneräisiä töitä kertyy aina välillä odottamaan aikaa parempaa. Lipasto on tällä hetkellä aika täynnä niitä. Keskeseräisiä töitä nimitetäänkin leikkisästi UFOiksi (UnFinished Object = valmistumaton kohde).
Viime viikonloppuna yllättäen iski aivan pakonomainen tarve saada virkata jotain, mieluiten jotain vanhan ajan pitsiä. Hetken laatikkoa pöyhittyäni löysin sieltä viittä vaille valmiiksi virkatun pitsiliinan. Onnekseni olin säilönyt pussiin myös oikeankokoisen virkkuukoukun ja ohjeen edellisen virkkausinnostuksen laannuttua. Siispä koukku käteen ja virkkaamaan. Muutaman tunnin virkkauksen jälkeen reunus valmistui ja päästiin tähän hommaan:
Pingottaminen on hyvin tärkeä osa virkkaamista. Tasaisinkaan virkkaus ei pääse oikeuksiinsa, jos työtä ei ole pingotettu hyvin. Koska kyseessä oli puhtaanvalkoinen lanka, huuhtelin liinan varulta pesuainevedessä, puristelin liiat vedet pois ja pingotin kuivumaan. Pingotukseen sopii mainiosti vierashuoneen sohvan vahva kangas. Annoin liinan kuivua sohvalla yön yli. Sohva toimii hyvin myös kuvausalustana mustan värinsä ansiosta. .
Näin sitä tuli taas välillä yksi Ufo selätettyä. Valmis liina näyttää tältä:
Lanka: tuntematon ohut virkkauslanka
Koukku: 1,5 mm
Ohje: Diana Virkkausmaailma 1/2015
Langan kulutus: 41g
Tässä tulee kuva vielä tuosta uudesta tarvikevarastosta: