Mies kertoi virkanneensa edellisen kerran koulussa ala-asteella. Mies kuitenkin oli aikonut opetella virkkaamaan muutakin kuin ameebaa muistuttavia möykkyjä, vaikkapa pipon.
En malttanut itsekään olla osallistumatta keskusteluun, vaan koitin parhaani mukaan neuvoa ja kannustaa miestä virkkauksen saloihin. Toivottavasti mies saa avun vaivaansa ja innostuu samalla virkkauksesta. Olisipa mukava saada hänet vaikka jonnekin neuleiltaan vieraaksi!
En millään pääse yli ajatuksesta, että lääkäri voisi suositella käsitöitä, ihan vaan lääkkeeksi. Eikö tätä samaa lääkettä voisi kokeilla vaikkapa säärimurtumille, verenpainelääkkeeksi, mielenterveyskuntoutujille, psoriaasikseen ja epilepsiaan. Ihan vain muutamia listatakseni. *) Sitten voisi joka päivä ihan luvan kanssa neuloa tai virkata aikansa. Ihan vaan lääkkeeksi. Lisää lääkettä voisi hakea lanka-apteekista. Ah. Se se vasta olisikin jotain.
Nämä lääkkeet olisi kaikella tavalla mahtavia: niissä ei ole parasta-ennen-päiväystä, ne ei ole vaaraksi lapsille, niitä saa ja pitää jakaa ystävien kanssa, yliannostuksesta ei ole vaaraa ja ei vaikuta ajokykyyn. Lääkkeistä pitäisi tietenkin saada kelan korvausta.
*) Tiedän, että käsityöt ja langat eivät välttämättä suoranaisesti paranna (ainakaan kaikkia) sairauksia, mutta auttaa monesti elämään niiden kanssa.
